koiranelämää ja muitakin kuulumisia

Sitten viimekerran meidän elämässä on taas ehtinyt tapahtua! Ja toisaalta taas ei, tämä normaalielämä jatkelee kulkuaan edelleen aika samoissa uomissa. Mutta alkusyksystä meille muutti ihana uusi perheenjäsen, pikkuinen hauveli nimeltään Rölli! Täystuho ja riiviö, kyllä, tosin ei tuo kauheasti ole tavaroita rikkonut eikä ainakaan mitään kallista. Mutta jokapauksessa järsii kaikennäköistä ainakin merkaten ne omikseen =)

Mä en koskaan mieltänyt itseäni mitenkään koiraihmiseksi, ennemminkin ajattelin ettei meille ikinä tule lemmikkiä! Mutta kummasti huomaan hurahtaneeni koiraelämään. Otettiin talveksi äidinkin koira meinaan meille kun äiti lähti taas lämpimimmille vesille.

Myöntää täytyy, että tuntuu mukavalta tulla kotiin kun nämä kaksi on ovella onnellisina vastassa. Ne eivät välitä siitä, että nyt kipeänä haahuilen pitkin kotia miehen risoissa pitkissä kalsareissa, tukka pystyssä ja silmänaluset pikimustina. Ne seuraavat meikäläistä kuin kaksi varjoa mihin menenkin =D Ja leikkivät keskenään, isompi varoen pienempää... Välillä melskaavat tunninkin pitkin kämppää! Näistä tulee oikein kotoinen olo!

Minusta on siis viimeisen puolen vuoden aikana leivottu kunnon koiraihminen!

Vain elämää ei sen enempää

Onpas täällä blogissa tullut pidettyä hiljaiseloa! Jotenkin ei ole ehtinyt tänne päivitellä asioita, kun elämä on soljunut vaan eteenpäin. Täällä "uudessa" kodissa viihdytään edelleen paremmin kuin hyvin, ja puutarhakärpänenkin on puraissut. Ja se mikä hulluinta, musta on tullut kotihiiri!!! Siis minä, joka ei ennen niin kauheasti kotosalla viihtynyt, aina oli menoa sinne ja tänne ja elämää ympärillä. Ja nyt mua ei meinaa saada täältä minnekkään! Mä taidan ensimmäistä kertaa aikuisiälläni olla pisteessä, jossa yksinkertaisesti viihdyn ja olen onnellisimmillani. Nautin elämästä, enkä kaipaa muuta. Hyvä näin, mä rakastan mun elämää <3

Edessä on kesää vielä vaikka kuinka ja paljon. Meidän maailman rumin makkari on edelleen maailman rumin, ja voi olla että jääkin syksyyn sen parantaminen. Nyt pitää meinaan saada piha ja terassi kuntoon! Meiltä löytyy onneksi suhteellisen valmis piha, istutukset sun muut kaipaa vaan vähän hoitoa, se riittää. Salaattia, retiisiä ja yrttejä on tullut istuteltua, samoin iso kasa orvokkeja. Omenoiden, viinimarjojen, karviaisten ja vadelmien kypsymistä odotellaan... Tässä vähän tän kesän tunnelmia (suurin osa fb:ssä jo olleita, ja laatu kännykkälaatua... Kylä mä vielä sen kamerankin saan hankittua!!!)

Että näin, tässä nää sitten olikin :D Mä en siis ole muistanut edes valokuvata! No, tänään saan terassikalusteita jo vähän tuohon pihalle, joten lupaan ottaa kuvia sitten kun terassi alkaa olla kunnossa!

XOXO  mie ihan itte

sisustelua vanhalla tavaralla ja pikkurahalla, kuuluu elämänfilosofiaan!

Mä olen luonteeltani vähän hamsteri, ja vieläpä kohtuullisen pihi sellainen. Lisäksi kun löydän jonkun tavaran, tekstiilin tai huonekalun josta pidän en luovu siitä millään. Se saattaa vaihtaa huonetta ja paikkaa, käydä jopa välillä varastossa lepäilemässä, mutta yleensä se palaa takaisin sisustukseen ennenpitkää. Tai sitten ne muuttaa muotoaan, ja tulee takasin sisustukseen jollain lailla muokattuna. Eikä meidän sisustuksesta löydä punaista lankaa, tavarat ei varsinaisesti sovi toisiinsa mutta ne sopii meille. Jos ymmärrätte mitä mä tarkotan. Tää koti on sekametelisoppa, mutta viihtyisä sellanen, ainakin meidän mielestä.

Talonakin tää on vähän sellanen, että modernista tykkäävät sisarukseni molemmat totesivat että laittaisivat kaikki pinnat jotensakin uusiksi jos olis heidän. Mutta samaan hengenvetoon sanoivat kyllä senkin, että meille tää sopii kun nenä päähän =D Ja yksi rakas ihana ystäväni (H-sä tiedät että puhun sulle) totesi, että tänne on kiva tulla kun on lämmin ja mukava tunnelma. Joten me likey, en haluaisi toisenlaista kotia.

Sisusteleminen on kylläkin vielä vähän vaiheessa... Sen maailman rumimman makkarin tilanne on se, ettei siellä ole tapahtunut mitään, se on edelleen maailman rumin. Mutta on ne maalit sentään ostettu! Ja muutama valmis nurkkakin tästä kämpästä jo löytyy. Ei muuta kun kynttilät ja tunnelmavalaistus päälle niin täydestä menee. Onneksi äitini palaili Suomenmaalle talviselta eteläänmuutoltaan, toivoa verhojen ikkunoihin saamisesta ennen tupareita on!

Tässä nyt vähän kuvia niistä valmiista nurkista. Montaa uutta asiaa niistä ei löydy, mutta ne vanhat tavarat on näissä löytäneet paikkansa =)

Tästä okkarin nurkasta mä tykkään erityisen paljon =) Kaikki tavarat on vanhoja, mutta jotenkin ne sopii tuohon.

Keittiö on itseasiassa verhoja ja uutta maalipintaa lukuunottamatta jo valmis. Tehosteväriksi valikoitui punainen, jotenkin piristävää. Ja tietty mietinnässä että pitäiskö jonkunnäkönen mattokin ostella. Verhotkin itseasiassa on jo olemassa, kunhan sais verhotangon ostettua. Meidän keittiö on mun mielestä tosi viihtyisä ja kotosa, lämmin. Ei aleta kaapeille eikä muille tekemään mitään, harkinnassa se, onko punainen tehosteväri seinissä sou lääst siison, vai pitäskö kuitenki kokeilla. Pöytätasot noista kiinteistä kalusteista kyllä varmaan halutaan jossain välissä vaihtaa, kun niitä on tuolla kahta eri väriä. Mutta aika valmis kuitenkin =)

Että sellasta tällä kertaa, aurinko paistaa ja kevät tulee. Mä huomaan että sisustuskuume nostelee päätään, pitäis saada kaikki heti kuntoon. Samoin kun puutarhakärpänen. No, nyt on hyvää aikaa suunnitella, kesällä aikaa toteuttaa.

XOXO minä itte <3

Muutto onnistuneesti ohi! Ja ihme ja kumma, tavarat eivät ole enää laatikoissa pitkin kämppää, vaan pikkuhiljaa talosta muotoutuu koti. Vanha talohan tämä on, 60-luvulta lähtöisin, mutta mä olen aina rakastanut taloja joilla on luonnetta. Unelmieni talo olisi rintamamiestalo, remontoitu täysin vanhaa kunnioittaen ja laitettu sellaiseksi kuin kuuluukin. Mutta! Ja nämä ovat kohtuullisen isoja muttia... Ensinnäkään jalkani eivät ole terveet. Sairastan lihassairautta, joka ei etene nopeasti ja tuskin siten, että koskaan jalat täysin alta menevät. Mutta rintamamiestaloissa on yleensä se 3 kerrosta, ja jaloillani olisi vaikea kulkea kerrosvälejä varsinkin kun yleensä pyykkitilat ovat alakerrassa. Samoin pesu ja saunatilat. Eikä tarvita kuin yksi sopiva kaatuminen ja murtunut jalka, ja kyseinen talo olisi täysin mahdoton minun asua. Normaali-ihmisellä tämä ei olisi mikään ongelma, mutta minun jaloillani... No, riski kaatumiseen on melkoisen suuri.

Toinen iso mutta on se, että mieheni tykkää avoimesta tilasta. Ja rintamamiestalot tunnetusti ovat melkoisen sokkeloisia, joten siinä oli tarpeeksi syitä. Lisäksi, kun astuimme tähän taloon tuli koko perheelle lapsia myöten ensimmäisen kerran olo, että tässä se on, meidän koti! Hinta vielä saatiin kohdalleen, niin ei kun kauppoja vääntämään =)

Tästä lähdettiin olohuoneen kohdalla liikkeelle:

Eikä pelkoakaan, että tämä olisi vielä valmis, mutta vähän asiassa on edistytty sentään.

Pikkuhiljaa huone muotoutumassa... Verhot puuttuu, taulut lykitty vaan ruuveihin jotka seinillä roikkuvat, mutta silti jo viihtyisä. Lisää kuvia, kunhan alkaa olla valmista.

Seuraavan postauksen voisin tehdä meidän huoneesta, maailman rumimmasta makuuhuoneesta =D Se on oikeesti kamalan ruma, mutta pikkuisen maalia ja verhoja yms. niin eiköhän siitäkin asuttava saada! Mä tykkään mun kodista ja viihdyn täällä!

XOXO

minä ihan itte!

Haastetta pukkaa, ja postuksia muutenki urakalla tiedossa ku vihdoin ehtii =)

SÄÄNNÖT:

1. Jokaisen haastetun täytyy kertoa 10 asiaa itsestään.

2. Heidän täytyy vastata 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt.

3. Heidän täytyy keksiä 11 kysymystä bloggaajille, jotka aikovat haastaa.

4. Heidän täytyy valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa, ja merkitä heidät omaan haastepostaukseen. (Tai edes jonkin verran)

5. Ilmoita haastetuille.

6. Haasteen esittänyttä ei voi haastaa uudestaan.

 

 

10 FAKTAA MINUSTA:

*Olen sydämessäni hevostyttö, nyt, aina ja ikuisesti, vaikka viimeaikoina en talleille ole ehtinytkään. Mutta aina kun näen hevosia tai ratsastajia jossain pääsee kaihoisa huokaus

*Rakastan vanhoja nukkavieruja tavaroita ja asioita, vaatteita, kodintekstiilejä, taloja jne. Aika harvoin mikään uusi tavara saa minua hihkumaan riemusta, mutta hyvä vintage/retrolöytö kylläkin

*Olen perusoptimisti, jonka mieliala aika harvoin pysyy kauaa pakkasen puolella. Viimeistään seuraavaksi päiväksi yleensä palaa iloinen mieli.Ja perusonnellisuus, tilanteessa kuin tilanteessa =)

*Mä rakastan kesää ja aurinkoa! En ole koskaan vielä mistään löytänyt säätä joka olisi "liian kuuma"

 

* Mä olen hirvittävän huoleton ja huolimaton monessa asiassa. Aina on kaikki hukassa tai vähintään hukan vieressä... Tai jemma nimisessä paikassa ja se hukassa.

*Mä rakastan sitä tunnetta kun lentokone irtoaa maasta ja tietää olevansa matkalla jonnekkin kauas... Vaikkei olisi menossa sen kauemmas kun johonkin keskieurooppaan. Se on vaan mieletön fiilis!

*Mä en osaa tehdä mitään käsitöitä. En siis yhtään mitään, piste.

*Mulla ei ole varsinaisesti lempiväriä vaan tykkään melkein kaikista väreistä. Paitsi niistä mistä en tykkää =D

*Mun elämä ei ole kaiken kaikkiaan mennyt yhtään niinkun lapsena ja nuorena ajattelin. Mutta just nyt mun elämässä on ihan kaikki palaset täydellisesti kohillaan!

*Mun lempileffa on Tuulen viemää jonka olen nähnyt valehtelmatta noin 150 kertaa. Rhett Butler on ihana <3 ;)

KYSYMYKSET:

 

1. Pidätkö päiväkirjaa? Epäsäännöllisen säännöllisesti. Olen pitänyt 8 vuotiaasta asti

2. Meikkaatko joka paikkaan? En läheskään. Mutta nykysin paljon useempaan paikkaan kuin ennen

3. Kuka on suosikkisi fiktiivisistä hahmoista ja miksi? Onpa vaikea kysymys... En oikeesti osaa vastata tähän... Ellei sitten toi Rhett Butler, mies jolla on selkärankaa ja uskollisuutta vaikka muille jakaa vaikkei haluakkaan näyttää sitä muille.

4. Mitä taide on sinulle? Sanoja

5. Jos saisit valita minkä tahansa ammatin maailmassa, minkä valitsisit ja miksi? Ööööö, nää on vaikeita!

6. Paras matkakohde? Näitäkin on monta... Mutta tähän astisista ehkä Gambia. Afrikan värit, tuoksut ja elämänmeno ovat lumoavia

7. Oletko koskaan voittanut mitään kilpailua? En

8. Parhain kesämuisto? Näitäkin on monta, mutta tältä kesältä varmaankin Lohjan rantajamit ja sen jälkeinen mökkeily <3

9. Mitä on typeryys? Sellaista mitä ei jaksa kuunnella eikä katsella

10. Jos saisit soittaa yhden puhelun kenelle tahansa, julkkiksille, poliitikoille, ihan kenelle vaan, niin kenelle soittaisit ja mitä sanoisit? Saako olla kuollut julkkis =D Kun kerran mielikuvituksella leikitään... Eli Elvikselle soittasin ja kertosin et ei ole tullut ketään hänen verosta laulajaa

11. Miksi bloggaat? Pirruuttani :P

En nyt haasta ketään kun en niin montaa blogiakaan seuraa, mutta tällanen =)

Wind of change, the good way

Onpahan jäänyt blogi viimeaikoina vähälle huomiolle! Mutta minkäs teet kun ei vaan yksinkertasesti ehdi koneelle juuri koskaan töitä lukuunottamatta. Eikä varmaan ehdi ihan lähitulevaisuudessakaan, sen verran kiireiseltä näyttää aikataulu lähiviikkoina. Kun elämässä puhaltaa suuret muutoksen tuulet niin aikataulu täyttyy ja kiirettä pitää, mutta nämä muutoksen tuulet ovat hyväksi! Elämä on oikein mallillaan ja nautin tästä arjesta enemmän kun pitkiin pitkiin aikoihin, jos koskaan itseasiassa. Kesällä tänne blogiin kirjoitin kuinka mun maailma nyrjähti paikoilleen, ja siellä se on pysynyt siitä asti. Minä olen toistaiseksi saanut sen mitä olen halunnut ja en voisi olla tyytyväisempi asiantilaan. Ei haittaa vaikka syksy on pimeä, synkkä ja sateinen, mun sielussa paistaa aurinko! Huolimatta siitä että töissä on stressiä ja väsyttää aina vaan, ja hartiat on KIPEET eilisen hierojan jäljiltä...

Meidän pieni äidin ja kahden lapsen perhe kasvoi tänä syksynä, kun nyt saman katon alla asustelee myös mies, uusi aviomies kolmen viikon takaa... Tai no melkein, kun mentiin naimisiin niinkin hulluna päivänä kun maanantaina. Joten uusperhearkeen tässä totutellaan koko sakki, minä, lapset ja mies, jolla ei ole lapsia...

Tuossapa hääpäivältä kuva, ei mitään varsinaisia häitä kyllä pidetty. Ihan käräjäoikeuden tuomarilla pikaisesti kävästiin ja syömässä, sitten mökille viikoksi lomailemaan. Ja pikainen se vihkitoimitus kyllä oli, kestiköhän kaikkineen noin 5 minuuttia??? Mutta ei haitannut, oli mukavan simppeli tapahtuma, ei turhaa hössötystä. Sopi meidän tyyliin... Kyllä ne juhlatkin sitten joskus tulee pidettyä, tavalla taikka toisella.

Ehkä tupaantuliaisten muodossa? Nimittäin muuttolaatikoita alan haalia pikkuhiljaa, nykyinen asunto kun on tälle kompanjalle liian pieni. Tällä hetkellä poika joutuu nukkumaan tytön huoneen lattialla patjalla, mutta kestää sen kuin mies. Tietää kohta saavansa oman huoneen takaisin, saavansa laittaa sen omannäköisekseen. Lisäksi pihalla ensi kesää odotteleva uima-allas saa aikaan sen ettei lapsia pätkääkään haittaa että paikkakunnanvaihdos on tulossa! Tämä visiitti Espooseen jäi nyt kovin lyhyeksi, valitettavasti kyseinen paikkakunta hinnoittelee itsensä tavallisen palkansaajan ulottumattomiin kun samalla hinnalla lähiympäristöstä saa omakotitalon ja Espoosta... No, ehkä kerrostalokaksion? Joten me ollaan tyytyväisiä kun löydettiin tosi hyvä talo, kohtuullisen hyvästä paikkaa (siis sijainniltaan, muuten tää on hyppy tuntemattomaan) ja sellaisella hintaa ettei vuokralle sillä kannata jäädä...

Jatkossa siis ehkäpä sisustusblogiakin ;) Saa nähdä. Näissä tunnelmissa, hauskat viikonloput kaikille!!

Minä ihan itte XOXO

Fullmoon, aka no sleep tonight

Se on taas täällä, pitää hereillä ja saa aikaan outoja unia... Nimittäin täysikuu! Tunnustaudun täydeksi kuuhulluksi, jos se tarkoittaa sitä että täydenkuun aikaan ei muutamaan yöhön nuku. Eilen uni tuli äkkiä, mutta herätykset pitkin yötä ei ollut niin kiva juttu ja sen lisäksi unet oli vähintäänkin seikkailupitoisia joten se siitä levosta. Ja tähän päälle vielä flunssa ja tukkoinen nenä niin a'vot, hyvä tulee... Varsinkin kun tällä viikolla ei yksinkertaisesti olisi aikaa olla töissä yhtään rennolla asenteella, vaan työt pitää saada tehtyä! Ainakin jos meinaa jossain välissä edes vähän lomailla, ja tarkoitus olisi!

Viikonloppu meni mukavasti, oli työpaikan virkistystapahtuma tai miksi sitä kutsuisi. Meillä yleensä ollut sellainen, että pariskunnista mukana ne ei-meillä-työskentelevät puoliskotkin ja niin tälläkin kertaa. Eli siis itseasiassa rentoa oleskelua ja touhua hyvällä porukalla, siitä kiitos tosi mukaville työkavereille ja puolisoilleen! Lauantai alkoi miesten osalta Cartingilla ja me naiset päästiin nauttimaan uudesta Bondista. Ei ollenkaan hullumpi leffa, näin sivumennen sanoen, mä tykkäsin kovastikin. Parhaita Bondeja vuosiin. Sen jälkeen Flamingon Spahan, siihen ihanaan lapsilta kiellettyyn... Älkää ymmärtäkö väärin, mä tykkään käydä lasteni kanssa reissussa tai kylpylässä, se on tosi kivaa. Mutta ihan yhtä kivaa on joskus käydä kylpylässä missä ei kertaakaan kuule sitä "ÄITIIIIII!!!"-huutoa. Hämärä mukavan lämmin alue, hiljaista puheensorinaa ja lämmintä vettä. Siihen päälle lasi tai kaksi Fresitaa tai tavallista kuohuviiniä, olla vaan. Ei voi valittaa =D Ja kun vielä lisätään kunnon ruuat, keilailut ja hotelliyö valmiilla aamiaisella... Voitte kuvitella että tämä äiti oli seitsemännessä taivaassa!

Joten toisaalta on kunnon eväät erittäin kiireiseen viikkoon... Mä lupaan ehtiä hengittää taas jonain päivänä, mutta en tällä viikolla. Se ei nyt vaan onnistu, mut jos ens viikolla? Eikä oikeestaan just nyt kiire ees silleen haittaa. Työpäivät menee nopeesti kun on töitä, pelkkä istuminen mitään tekemättä on pitkäveteistä ja tylsää. Ja kun viikkoon kuuluu pieniä hemmotteluhetkiäkin, niin tämä viikko hurahtanee ohi nopeemmin kun ehdin kissaa sanoa :P Eikä kai sitä sotkuiseen kämppään kukaan kuole? Siis kun kaiken todennäkösyyden mukaan tän kaaoksen taltuttamiseen tarvittaisiin jotain muuta kuin taivaanrannanmaalari elämänsä suunnilleen kiireisimmältä viikolta :D Siivotaan kun ehditään, kyllä siihenkin vielä aikaa löytyy jonain päivänä... No ei, ei täällä nyt onneks totaalikaaos, sellainen suloinen sekamelska lähinnä. Mitäs muutakaan??!!??

Mutta sellasia tällä kertaa, elämässä kaikki hyvin! Palaillaan taasen palleroiset, mä jatkan valvomista ja niistämistä, öitä kaikille!

XOXO, minä ihan itte