Hmm, mistähän tätä aloittelisi... Tämä viikko ei nyt ihan ole mennyt putkeen. Hieno tarkoitus oli saada vihdoin tämä hallitsematon kaaos, jota kodiksenikin voidaan kutsua, edes hallittu kaaos-tilaan. Oikean villakoiran kokoiset pölypallot kun ovat selvästikin alkaneet pitää nurkkiamme kotinaan. Ja tietysti hiekkaa on eteisessä enemmän kuin pihan hiekkalaatikolla. Joten ajattelin, että tällä viikolla vihdoin hoidan homman ja puunaan kämpän hohtavaan edustuskuntoon. Tai edes jotain sinne päin. Ihan oikeasti, huolimatta melkoisen epäjärjestyksellisestä perusluonteestani tämä oli vakaa aikomukseni. Mutta ei, se ei nyt vaan käynyt. Eihän surkealla mielialalla ole mitenkään mahdollista tuhlata energiaa siivoamisen kaltaiseen joutavaan hömpötykseen, vaikka tietääkin mielialan paranevan kun ympärillä on siistiä. Ja uskokaa pois, minulla oli melkoisen surkea olo syystä tai toisesta! Siispä miettimään vaihtoehtoista aktiviteettia siivoamiselle...
Päätin suunnata tallille tyttö matkassa. Mikään ei nollaa aivoja ja tyhjennä keskusmuistia yhtä tehokkaasti kuin kunnon rankka ratsastustunti. Tyttökin sai ensimmäistä kertaa kokeilla istua hevosen selässä, oli ihan suloisen näköinen. Pieni 8 vuotias keijukais-hippiäiseni istui korkealla ison suomenhevosen selässä ja nautti selvästi olostaan. Taitaa olla edessä ratsastustuntien hommaaminen lapsellekin. Ja kun itse pääsi pitkästä aikaa hevosen selkään niin johan alkoi aivoista surkeus sulaa pois. Mentiin kovaa ja nautittiin laukan hurmasta, ihanaa! Tietysti olisi ehkä kannattanut pitää mielessä myös se pieni tosiseikka, että edellisestä kerrasta oli yli puoli vuotta.. Ja jättää tunti ihan pikkuisen kevyemmäksi niin käveleminen olisi saattanut olla tänään astetta helpompaa =D
Koska eilen aamulla vielä oli surkea olo olin myös ehtinyt sopia tälle päivälle lohtu-shoppailu kierroksesta kaverin kanssa. Ja vaikka surkeus melko suureksi osaksi jäikin tallille tuulen vietäväksi päätin kuitenkin lähteä kierrokselle. Ja nyt täällä on onnellinen uusien kenkien ja parin paidan omistaja. Ja kummasti sekin piristää! Joten viikon surkeasta alusta huolimatta tänään täällä kirjoittelee suhteellisen onnellinen ihminen =) Mikä on sinänsä jo aika hyvin. Toivottavasti viikko loppuukin näissä tunnelmissa!
Tämä minun blogini taitaa olla enimmäkseen hömppää arjesta ja sen vierestäkin... Eikä siinä arjessa aina niin isoja tapahdu. Mutta tällaista tämä kahden lapsen työssäkäyvän taivaanrannanmaalari-äidin elämä on, toivottavasti se viihdyttää edes jotakuta =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti