Jotenkin ei ole nyt vähään aikaan oikeen ollut tänne mitään kirjoitettavaa... Ei ole oikeestaan tapahtunut varsinaisesti mitään mistä olisi kauheasti kuvia tms. joita teidän iloksi tänne laittaa. Aika pitkälti viimenen viikko mennyt arkisesti =D Se siis on täysin mahdollista olla arkista ja tylsää elämää täällä tropiikissa! Ei sillä, että se välttämättä olisi huono asia. Alkuviikosta yksi ystäväkin käväisi täällä muutaman yön verran kyläilemässä ennen paluulentoa Suomeen. Ja mitä teki Linda? Oli elämänsä mahataudissa tietenkin, ja makasi täysin raatona lähes koko sen ajan sängyn pohjalla ilman että päässä jaksoi liikahtaa yhtäkään edes järjelliseen viittaavaa ajatusta. (ei sillä, että niitä siellä muutenkaan kovin vilkkaasti liikkuisi ;) Onneksi tauti ei kuitenkaan kestänyt kun suunnilleen puoli vuorokautta niin ehti vielä vähän istua iltaakin kaverin kanssa! Kiitos kovasti käynnistä <3
Sisko miehineen on nyt täällä käymässä. Ollaan yritetty näyttää kaikkea sitä mikä meidän mielestä on parasta, esimerkiksi sen täydellisen jälkiruokaletun jonka kuva jostain aikasemmasta postauksestakin löytyy. Se on kyllä maailman parasta! Ja kaikkea kivaa on vielä tiedossakin, vaikka ikävä kyllä Koh Samet ja rantabungalow yhdistettynä täyteen hiljaisuuteen ja rauhaan jääkin väliin... Jos on 2 viikon lomalla täällä, on 2 päivää minibussissa matkustusta vähän liikaa! Joten koitetaan se vahinko korvata makaamalla lähirannalla muutama päivä. Jos vaikka vihdoin pääsisi taas hevosen selkäänkin, monta kertaa jo ollut aikomus eikä muka silti ehdi... Kyllä se on niin kiireistä, elämä täällä ;D Mutta ratsastus hiekkarannalla meren rajassa kuulostaisi kyllä aika houkuttelevalta. Ja jos sen päälle vielä vaikka tunnin hieronta ja ja ja....
Sitä en tiedä pitäisikö ennen ratsastusta kenties löytää kadotettu ääni? Mulla ei meinaan ole hajuakaan mihin mun ääni on mennyt! Ei ole mitenkään kipeä olo tai mitään, mutta kurkusta ei tule kuin pihinää kun yrittää puhua! Ne jotka mut hyvin tuntee, te tiedätte kuinka kamalaa tää mulle on =D En mä osaa olla hiljaa!!!
Neljä viikkoa vielä reissua jäljellä... Toisaalta mietityttää että mihin se aika on mennyt, miten ihmeessä reilu 2 kuukautta on vilahtanut ohi nopeammin kuin on ehtinyt edes tajuta. Ja sitten toisaalta juuri tänään on vähän koti-ikävä! Oma koti, auto ja rytmi kuulostaa ihan hyvältä ajatukselta. Ei sillä, kyllä tän 4 viikkoa vielä on kiva reissussakin olla. Mutta sen jälkeen on ihana päästä taas omaan elämään... Kai, voihan se olla että se tuntuukin kamalan tylsältä ja typerältä ja mielessä alkaa taas poltella ajatus kauas lähtemisestä. Mutta jotenkin kyllä täällä tullut sellanen olo, että en mä pysyvästi halua kauas asumaan... Ehkä sen 3-6kk vuodesta vois olla jossain lämpimässä, mutta muuten voisin olla hyvin Suomessa. Muuten mulla ei edelleenkään taida olla hajuakaan siitä mitä seuraavaksi...Täällä kyllä tullut aikaa käytettyä asioiden pohtimiseen. Oppinut tuntemaan itseään paremmin ja ehtinyt surra suremattomia suruja ja menetyksiä... Muuttoakin harkinnut, kaikennäköisiä suunnitelmia ja pohdintoja päässä syntynyt. Sen olen päättänyt, etten enää pelkää elää... Pelottihan tämä reissukin ihan hirveästi ja silti tämä osoittautui hyväksi asiaksi. Ehkä se riittää tällä erää, aika näyttää mihin ja miten tuuli seuraavaksi heittää =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti