Viimeisiä viedään

Mahtava reissu täällä kaukana alkaa lähestyä loppuaan. Myönnetään, mulla on koti-ikävä. Ei siis mitenkään Suomen keleihin, mutta mulla on ikävä kavereita, omaa kotia, omaa autoa ja rytmiä elämään. Täällä kun ei niin ole sitä ollut, vuorokausirytmit ihan päin seiniä jne. Vielä 5 päivää jäljellä lämpöä ja uimista ja siitä nyt yritetään ottaa kaikki irti. Tosin poika mahataudissa, joten tässä kämpillä menee ainakin tää päivä. On se ikävä, ihan vaan tossa omassa altaassa joudutaan polskimaan ja aurinkoa ottamaan terassilla eikä rannalla =D Tästä reissusta jää käteen aika paljon. Ensinnäkin ihan mahtavia uusia ystäviä!!! Viikonloppunakin oltiin tässä lähellä yhtien ystävien luona koko lauantai, oli lastenkutsut. Täytyy sanoa, että aika täydellisen onnistuneet sellaiset, kun lapset paineli pitkin pihaa ja allasta niin ettei niitä juuri nähnyt, ja aikuiset sai istua rauhassa terassilla, jutella ja juoda kahvia tai olusta tai vaikka molempia! Ja illalla vielä isolla ystäväporukalla syömään. Ei sitä elämältään paljoa enempää itseasiassa voi pyytää...

Viime viikolla ehdittiin käydä viinitilallakin. Juu-u, siis täällä oikeesti on sellanen ranskalaistyylinen viinitila lähistöllä! Tosin Ranskassa tuskin pääsee viinitilaan tutustumaan elefantin selässä, täällä pääsee. Nyt on sekin sitten koettu, täytyy sanoa että tykkään kyllä hevosella ratsastamisesta enemmän =D Efelantilla on meikäläisen makuun jo vähän liiankin isot askeleet ja keinuva meno. Mutta tulipahan kokeiltua. Tästä sitten tarkempaa postausta kun saan kaverilta kuvat tästä kokemuksesta...

Muuten ollut aika sellasta normi-elämää kyllä viime aikoinakin. Suomesta jokunen ystävä ollut käymässä jne, mutta muuten ei mitään ihmeitä. On yritetty loppuun asti nauttia merenelävistä ja muista herkuista. Suomessa kun niitä ei oikein tahdo tuoreina saada ja ne mitä saa maksavat niin tuhottomasti.

Kaiken kaikkiaan reissu on ollut oikein hyvä pako oikeasta elämästä. On kerrankin ehtinyt pohtia asioita ja miettiä elämäänsä. Ja saanut olla ihan vaan miettimättäkin =D Ei yhtään hetkeä harmita että tuli lähdettyä, jokainen hetki on ollut sen arvoista. Uudelleenkin voisi joskus tän toteuttaa, mutta ei nyt ehkä ihan lähiaikoina, no money no funny... Ja mitä näistä kaikenmaailman pohdinnoista sitten jäi käteen? Se, että jonkunlainen aavistus siitä mihin seuraavaksi on alkanut muodostua. Tuskin kauaa enää ainakaan paikallani pysyn kun Suomeen palaan. Mutta älkää pelätkö ystäväiseni, en mä todennäköisesti kauhean kauas ole lähdössä =) Paitsi käymään, millon missäkin... Jospas kesän tullen vaikka Irlannissa ja ja ja...

Mut jos mä nyt täältä kuitenki tulen kotiin ennenkun alan uusia reissuja suunnitella =D Ihana ajatus että reilun viikon päästä mä näen omia vanhoja kavereita, niin mahtavia ihmisiä kun täällä onkin! Mutta pakkanen, please, älä pauku sillon ihan kamalan kovaa!!! Muuten saattaa tämä tyttö olla umpijäässä =D