Kotoa karkaamisia ja muuta mukavaa

Melkosen löysäilymeiningillä mennyt tämä reissu edelleen. Mutta ei haittaa, tänään heräsin ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan levänneenä. Että oikein hyvä! Ja kaipa tässä edelleen vähän aikaa sillä asenteella mennään, että mihikään ei ole kiire. Kokouksessa oltiin tänään, vielä jänistin kun piti ilmoittaa voivansa muutama puhe englanniksi pitää. Jospa sitä sunnuntaina uskaltautuisi =)

Pikkuhiljaa kuitenkin lapsillekin on käymässä selväksi, että kyse ei ole varsinaisesti lomasta. Vaikka siitä etukäteen paljon puhuttiin, että täällä käydään sitten kotikoulua ja elellään ihan sitä arkea mutta vaan lämpimässä. Silti esim. koulujuttujen tekeminen on kamalan vaikeeta, kun uima-allas huutelee pihalla puoleensa ja telkkarikin houkuttaisi. Tänään äitini yritti Valtteria opettaa, komensi siistimään käsialaa ja katsomaan että tehtävät on huolellisesti tehty. Poika ei oikeen tykännyt vaan marssi ovet paukkuen huoneeseensa. Hetken päästä pieni hahmo sandaalit jalassa ja reppu selässä marssi terassilla meidän muiden ohi ja ilmoitti mennessään, että "moi sit, mä lähden nyt!!!" Sanoin perään että siitä vaan, pidä hauskaa ja kato että portti tulee kiinni kun siitä menet. Hetken seisoskeli portilla, katsoi meitä sen näkösenä että ettekö te nyt muka ihan oikeesti lähde mun perään? Kääntyi kannoillaan ja marssi takaisin sisään... Mutisi mennessään että "ehkä tää karkaaminen ei sit kuitenkaan ollu niin hyvä idea..." Oli vielä kirjoittanut sängylleen lapun jossa luki: "Mä lähden sitten, moikka!" Että sen pituinen karkumatka =D Jospa ne läksyt huomenna sitten tuntuisi helpommilta...

Kaiken kaikkiaan lastenkin oleminen tuntuu täällä olevan helpompaa kun kotona, osaavat jopa leikkiä yhdessä tappelematta. Ja kaipa sekin vaikuttaa, että äiti on paljon rennompi eikä ota niin stressiä joka asiasta. Vaikka yleisestikään ottaen en ihmisenä ole mitenkään negatiivinen tai kielteinen. Mutta täällä aivot on saaneet levätä, on ehtinyt itsekseen miettiä ja pähkäillä eikä ole ollut vielä kertaakaan kiire minnekkään. Kun vielä tietää että seuraava 3kk jatkuu näin, niin uskaltaa huokaista ja päästää kiireestä ja paineista irti. Ei siihen kaksi viikkoa ihan riitä. Vaikka ihan varmasti ihmisiä Suomessa ehtii siinä ajassa ikävä tulla. Ja jospa sitä saisi kuluneen vuoden lyötyä päässään pakettiin ja uskaltaisi kohtapuoleen miettiä mitä ja mihin seuraavaksi tuulet kuljettaa =)

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko siis menny positiivisissa tunnelmissa... Ja koitetaan pitää huoli, että niin jatkuukin. Palaillaan taas, hyvää syksyä where ever you may be =)