The place I call home... at least for now

Elikkäs perille Thaimaahan päästy, eikä edes tulviin törmätty. Tai no, ihan vähäsen siellä Bangkokista Hua Hiniin tulevan tien varrella oli niitä tulvakohtiakin, mutta tie oli auki ja täällä Hua Hinissä ihan kuivaa... Ja aurinkoista, +35 astetta lämmintä ja ja ja... You get the point, don't you? Ei siis mitään valittamista, ainakin kun facessa saa lukea Suomesta muiden päivityksiä kun on liukasta ja kylmää ja auton ikkunat jäässä. Tänään oli ensimmäinen kokonainen päivä täällä. Pakkohan se oli aloittaa aamu-uinnilla omassa pihassa olevassa altaassa. Tuleepahan ainakin liikuttua jos ei muuta, jos vaan tämä uinti-into koko 3 kuukautta kestää.

Lapsetkin vielä tänään tekivät läksyjä ja opiskelivat kiltisti, eri asia sitten se missä vaiheessa väsähtävät =D Kotikoulu kai kuitenkin tietyllä tavalla vaatii enemmän kuin normaali koulu. Plus että äidin ja mummun täytyy vissiin alkaa kanssa uudelleen opetella noita koulujuttuja että pystyy auttamaan. Miten voi neljännellä luokalla olla matematiikka näin vaikeeta? Minä ja numerot kun ei olla ikinä toisistamme pidetty, saati toisiamme ymmärretty...

Älkääkä edes antako mun aloittaa ruuasta... Tänään jo syöty sushia (ihan sikamaisen halpaa ja hyvää, pitäsköhän syödä joka päivä ;), paistettua riisiä mustekalalla ja kevätkääryleitä :P Ja täytyy sanoa, että hyvää oli kaikki! Plus varsinkin yhdelle Jenkki-fani kaverille tiedoksi: STARBUCKS, oli just niin hyvää kuin muistinkin!

Hyvin täällä viihdytään siis, ainakin vielä. Enkä jotenkin usko, että sitä Suomen pakkas/loska-talvea kauhean ikävä tulee. Ja jos tulee niin ehtiihän siitä viel vähän sitten "nauttia" helmikuussakin. Tiettyjä asioita Suomesta kyllä silti takuulla tulee ikävä ja kovasti, sen huomaa jo nyt...

Tältä täällä meidän Thaimaan "kodissa" näyttää: