Taas tässä on menny aikaa tänne kirjottelematta. Jotenkin tuntuu, että nyt kun on arkeen taas luiskahtanut ja ns. normaalielämään, niin on kauhean vaikea ehtiä mitään. Elämä on tällä hetkellä hyvällä mallilla: muutto odottaa nurkan takana, ihana uusi asunto ja sitämyöten uusi elämä ihan eri paikassa kuin koskaan ennen. No okei, peräti 60km suunnilleen nykyiseltä asuinpaikalta :D Mutta koko ikäni samoilla suunnilla asuneena tää on iso muutos!!! Ja kuitenkin koko elämänpiiri muuttuu. Ollaan monta vuotta asuttu maalla, keskellä suunnilleen ei mitään paikassa josta löytyy peräti ihan peruspalvelut, ei edes yhden yhtä vaatekauppaa tai mitään. Muutetaan iha kaupunkimaisemiin, kerrostaloon, ja muutaman kilometrin päähän isosta kauppakeskuksesta. Toisaalta ajatuksena houkuttaa ihan hirveästi, tietyt asiat helpottuvat melkoisesti. Ja sitten taas toiset asiat tuntuvat vaikeilta. Kun on tottunut omaan rauhaan ja naapurien puuttumiseen niin kerrostalo kymmenine naapureineen tuntuu kunnon muutokselta! Mutta eiköhän siitä hyvä tule =)
Mua on purrut tässä samalla kunnon sisustuskärpänenkin! Suurinpiirtein saan kalustettua vanhoilla huonekaluilla ja tavaroilla, mutta esimerkiks olohuoneen värit tulee muuttumaan. Nyt on ollut kirkkaanvihreää ja ruskeaa kera ihanien afrikkalaisten kirjavien verhojeni. Mutta koska äiti toi Intiasta upean turkoosin sarikankaan niin pakko se on muuttaa olohuone ruskea-turkoosiksi... Ja muistinko jo kertoa, että siinä asunnossa on kokkaussaareke??? Oi ihanuutta! Mä olen aina inhonnut sitä, että keittiö on ihan erillään olohuoneesta. On ihanaa kun on vieraita ja voi kokata keittiössä ja samalla jutella ystävien kanssa jotka saavat istua mukavasti sohvalla eikä kovilla keittiön penkeillä. Pakkailuakin olen jo alotellut, muuttomiehille lupasin että kun tulevat kaikki on pakattu. Vielä ei paniikkia asiasta, ja kerrankin olen edes ajoissa aloitellut hommaa pakkaamalla ja heittämällä tavaraa kirppikselle ja pois...
Muuten tää elämä menee aika normaaleja latujaan... Aurinko on jo monena päivänä lämmittänyt pilvettömältä taivaalta ja alkaa pikkuhiljaa uskoa että ehkä se kesä tulee jossain vaiheessa. Ja jostain ihmeen syystä mun elämä tuntuu ihan kohtuullisen hyvältä. Mä olen onnellinen =) Mikä on tavallaan ihan hullua, elämä on asumisjuttuja lukuunottamatta levällään enkä mä tiedä mistään mitään ja on niitä surettaviakin asioita mielessä... Mutta kun just nyt tuntuu vaan hyvältä olla minä tässä mun elämässä, ilman että siihen vaikuttaa mikään itsen ulkopuolinen asia. Mä pidän itsestäni ja olen rauhassa itseni kanssa, tarviiko sitä loppujen lopuksi muuta? Kaikki muu on sitten plussaa tai voi sitä tietysti tulla miinustakin elämään... Mutta ne ei vaikuta siihen pohjimmaiseen tyytyväisyyteen. Eikä tämä olotila nyt varmaan ikuisuuksia kestä. Mutta tiedättekö sen sellaisen harvinaisen hetken, että tuntee vaan olevansa rauhassa itsensä kanssa ja tyytyväinen elämäänsä juuri sellasena kuin se on? Nyt on sellainen hetki, toivotaan että jatkuu mahdollisimman pitkään ja otetaan siitä kaikki irti =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti