Kiirettä, kiirettä ja vähän lisää kiirettä... Eikä yhtään väsytä!

Elämä on ollut melkeinpä järkyttävän kiireistä viimeaikoina... On täytynyt jatkaa päivää illasta, josta seurauksena ei yhtään väsytä. Tai siis ihan oikeasti, väsyttää niin ettei meinaa hereillä pysyä :D Kaksi edellistä viikonloppua pitänyt nousta tosi aikaisin, niin ettei ole saanut missään välissä  nukuttua tätä jo jokseenkin tutuksi käynyttä univelkaa yhtään vähemmäksi. Minä olen aina ollut äärimmäisen iltavirkku aamuntorkku, mutta nyt alkaa mennä pikkuhiljaa liian pitkälle. Minä haluan NUKKUA!!!! Ja pitkään =D Silti viimeiset kaksi viikonloppua olleet ihan mahtavia, ettei auta valittaa. Onnistuin mielestäni vielä asukokonaisuuksissa molempina loistavasti, ja oli tarkoitus ottaa kuviakin niistä. Mutta, en oikeesti tiedä mitä kameralleni on tapahtunut, mutta se on ihan solmussa! Siis totaalisen, ei toimi ja on kolhuilla ja rikki =( Eikä tietenkään nyt varaa ostaa uutta. Joten ei voi auttaa, kuvattomuuteen on hetkeksi tyydyttävä. Tai sitten toivottava että kamera edes hetken toimisi jollain lailla. Ja alettava katsella uutta kameraa hinnalla johon on varaa, että ei ihan lähiviikkoina...

Muutenkin viime viikot olleet vuoristorataa, lähinnä henkisesti siis. Ollut ihan mahtavia hetkiä, uusia ystäviä, hauskoja iltoja, ihania päiviä, aurinkoa, ukkosta jne. Ja olen oikeasti nauttinut elämästä enemmän kuin pitkään aikaa, mikä on hyvä. Ja sitten on ollut muutama tosi ikävä juttu ja päivä... Mutta niistäkin ponnistetaan yli ja jatketaan taas eteenpäin. Onneksi enin ajasta on ollut ihan mahtavaa =) Ja alle puolentoista viikon päästä LOMA! Kaksi viikkoa täysin ajattelematta työasioita. Ja jo nyt sovittuna kivaa tekemistä lasten kanssa ja ilman, hyvien kavereiden kanssa. Jotensakin fiilis, että kokonaisarvosanaltaan tästä kesästä kaikesta huolimatta tulee hyvä =)

Reissaamista kotona ja muualla =)

Nyt on Lontoo sitten nähty. Kiitos loman, töissäkin ollut niin kiireistä, ettei ole ehtinyt tänne höpöttelemään. Ja väsymyskin painaa, pari viime yötä mennyt töitä tehdessä. Mutta ei haittaa, jospa tänään ajoissa unten mailla ja huomenna pirteänä uuteen aamuun...

Mutta siis siitä Lontoon matkasta. Ilman eivät suosineet kahta matkaajaa, äitiäni ja minua. Toisaalta koskapa ne siellä päin suosisivat? Koska aikaakin oli niin vähän, niin säästä viis, me marssimme koko kolme päivää nähtävyydeltä toiselle jalat lähinnä muussina. Kaikki mitä halusinkin tuli nähtyä. Tässä vähän maistiaisia =)

Pitihän tämä parveke nähdä ja kuvata, vaikkei siellä tällä kertaa prinssiä tai prinsessaa ollutkaan

Että sellaisia kuulumisia suureen maailmaan, varsinkin tuota viimeistä ollut jo vähän melkein ikävä!


Kotisuomeen palatessa keli yllätti totaalisen positiivisesti, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja hellerajat rikottiin urakalla. Viikonloppuna suunnattiin siis kaveriporukalla veneilemään Yön keikan kautta. Täytyy myöntää, että rentoudessaan oli yksi parhaista viikonlopuista aikoihin! Todellista aivolomaa mahtavissa maisemissa, kovassa vauhdissa ja hyvässä seurassa. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässäpä vähän lisää kuveja =D

Kyllä kesä on ihanaa aikaa! Nyt tuleekin vähän aikaa pysyttyä enemmän täällä kotikulmilla, toiveissa siis oikeen kuuma ja paahteinen rantakesä =)

Haaveilua ja reissaamista...

Edellisen viikonlopun reissailut nyt takanapäin. Itseasiassa oli hauskaakin, vaikka ennakko-odotukset olivat kaikkea muuta kun korkealla. Pietari on hieno kaupunki, ja jos olisin muistanut ottaa kameran mukaan saisitte nyt kuvia sieltä. Mutta koska se jäi kotiin lataamattomana keittiön pöydälle lojumaan niin ei onnistu. Mikä siinä onkin, ettei kameraa ikinä muista ottaa mukaan??? No, nyt viikonloppuna tämä tyttö suuntaa kohti Lontoota, jospa sieltä sitten kuviakin jo saisi =) Tarkoitus ainakin olisi. Koskaan ei ole tullut siellä päin käytyä ja aikaa on vain 3 päivää... Joten kamera räpsymään urakalla!

Vaeltavana sieluna, kaukomailla viihtyvänä persoonana Suomessa paikallaan olo on ollut minulle aina hirvittävän vaikeaa. Ikuinen kaukokaipuu on tuttuakin tutumpi tunne. Jos saisi elää mielensä mukaan kulkisin paikasta toiseen tauotta, matkalaukku olisi lähin kotia muistuttava asia. Mutta kahden lapsen äitinä mahdoton ajatus. Ei niinkään se muualla oleminen ja eläminen vaan jatkuva reissaaminen paikasta toiseen. Joten koska vaeltaminen on tuhoon tuomittu ajatus, päätin alkaa kehitellä toisenlaista suunnitelmaa. Sellaista joka olisi oikeasti mahdollista toteuttaa! Jos kaikki menee niinkuin nyt suunnittelen niin ensi talvena tämä sortinsakki viettää sellaisen kolme kuukautta Thaimaan lämmöstä nauttien. Tällä hetkellä ainakin näyttää siltä, että mitään estettä tälle ei ole, ihanaa! Suunnittelu, budjetointi ja haaveilu on nyt täysillä käynnissä. Saa siis nähdä tuleeko tästä sekametelisoppa-blogista joksikin aikaa matkailu-blogi suunnitelmineen..