Tän viikonlopun päätin uhrata unelle ja levolle... Noin kerran puolessa vuodessa on kiva pitää viikonloppu, kun lapset ovat isällään eikä sovi mitään tekemistä eikä kenenkään näkemistä koko viikonlopuksi. Yleensä olen vielä kotona koko viikonlopun, tuijotan omia seiniäni ja käyn henkevää keskustelua itseni kanssa. No, tällä kertaa lupasin kuitenkin auttaa äitiä ja pitää tämän "retriittini" äidin kotona vahtien samalla Lottaa, äidin koiraa. Eilisestä iltapäivästä siis viihdytty omassa seurassa, hiljaisuudessa ilman edes musiikkia tai telkkaria... Tai no, ainakin melkein ilman musiikkia ja täysin ilman telkkaria. Nukuin viime yönä 12 tuntia, eilen jatkoin suursiivousta kera skumppapullon ja tänään ajattelin vaan olla. Ja ehkä sitten katsoa sitä telkkariakin. Ja tänään olen vähän jo pitänyt kavereihinkin yhteyttä =) (facebookkia ei lasketa, siellä olin eilen illallakin!)
Olen yleisesti ottaen ihan yli-sosiaalinen persoona, aina menossa ja tulossa, enkä yleensä koskaan viihdy viittä minuuttia pidempään paikallani. Ja juuri tästä syystä olen todennut, että tällainen viikonloppu on pari kertaa vuodessa todella tarpeen. Silloin saa nukuttua univelat pois ja hengähdettyä kunnolla. Samalla näinä viikonloppuina on aikaa antaa itselleen lupa ajatella ikäviäkin, surra suremattomia suruja, ikävöidä isää. Ilman että lapset näkevät sitä tai että sitä suruaan joutuu kenellekkään selittämään. Koska tämä viikonloppu on vain minun ja yksin minun.
Niinpä siis tämä lauantai menee kotivaatteissa (ihana tunne kun ei tarvii vetää vatsaa sisään, ei oikaista ryhtiä jne.), tukka pystyssä, ilman meikin hiventäkään (joka kyllä tällaisena kuumana kesänä on muutenkin ollut yleinen olotila, kuka jaksaa meikata kun hiki virtaa???) löhöillen. Ja ehkä äidin koneelta valokuva-arkistoja tutkistellen. Sieltä löytyi jo muutama kuva vuosien varrelta MINUSTA, melko erilaisissa lookeissa. En tiedä kiinnostaako ketään, mutta voisin tähän loppuun laittaa vähän kuvia muutoksista... Huhhei minkä näköisenä sitä onkaan joskus tullut kuljettua =D
Minä ja muksut vuonna 2004, vielä nuorena, blondina ja hoikkana =) (siis minä, ei lapset =)
Minä ja poitsu vuosimallia 2006, hyvät ihmiset, älkää ikinä antako minun palata tuohon tyyliin!!!
Minä pariisissa vuonna 2007, tyyli jo menossa tummempaan (ja parempaan!!!)
Vuosi 2009, ja vaihteen vuoksi pitkät hiukset... Eivät hullummat nämäkään?
Ja tässä vielä muutama viime keväältä... Että sellainen aikamatka tällä kertaa =)
