Aivot kohti narikkaa...

Mä olen pohtinut pohtimistani aina kun tätä blogia kirjoitan, että kuinka henkilökohtasista haluan tänne kirjottaa... Ja todennut, että en liian, en niin paljoa että koko ihminen revittäisiin muiden taholta palasiksi. Mä olen avoin ihminen, kuten kaikki mut tuntevat (ikäväkseen?) tietänevät. Ja mä olen ollut viimeset vuoden sellaisessa prässissä, että vähemmälläkin tuntuu että pää hajoaa. Itseasiassa enemmän tai vähemmän vuodesta 2009 kun isäni sairastui. Ja varsinkin kun siitä mentiin pari vuotta eteenpäin, ja isä meni vielä kuolemaankin. Maailman paras mies. Ihan paras. Ilman mitään epäilyksen häivääkään. Sellaista ei tule toista. Ja mulla on niin hirvittävä ikävä hetkittäin, että tuntuu ettei saa ilmaa. Ei se varmaan ulospäin näy, koska mä olen pohjimmiltani positiivinen ihminen: nauran ja pidän hauskaa. Ja sekin on totta, surun kanssa voi elää. Ja mulla oikeesti on hauskaakin, tosi hauskaa ja kohtuullisen usein. Mutta mä surenkin, tosi kovin ja kohtuullisen usein. Nytkin mun tekis mieli soittaa isälle, kertoa miten menee, mutta kun ei vaan voi. Ja vieläkin tulee niitä hetkiä, että mä olen tarttumassa puhelimeen ja soittamassa... Se on jotenki jopa spookyä, kuinka sen voikaan välillä unohtaa että ei sitä ihmistä olekkaan. Mutta sitten sen taas muistaa... No, elämä on.

Muutenkin viime vuodet menny sellasta haipakkaa, että välillä hirvittää. Talvella Thaimaassa oli pakko pysähtyä, mutta muuten ei ole tullut montaa kertaa sitä tehtyä. Elämä on ollut yhtä vuoristorataa, on menty ylös ja toivottu kuuta taivaalta ja toisaalta tultu alas ja lujaa. Eikä viime viikkoina ole sitä oikeaa mua pään sisällä kovin usein näkynyt. Joten saanko mä olla just nyt vähän väsynyt? Ja lyödä aivot narikkaan täksi kesäksi, eihän ole pakko ajatella mitään? Jos mä vaan elän, nautin lämmöstä ja auringosta (toivottavasti ainakin!!!), mansikoista ja hiekkarannasta? Enkä mieti mitään sen kummemmin, olen vaan lasteni kanssa tän alkukesän ja loppukesän kun ovat isällään koitan nauttia vapaudesta...

Mä olen löytänyt taas pari uutta mietelausettakin, jotka osuu ja uppoaa...

"Sometimes when you give up on someone, it's not because you don't care anymore, but because you realize they don't"

"Life is too important to be taken seriously" -Oscar Wilde

Että sellasta, sekavaa ja pohdiskelevaa tällä kertaa =) Mutta mun aivot lensi nyt narikkaan! Tulkoon tästä  kaikkien aikojen sinkku-kesä, jonka muistaa ja pitkään. Ja syksyllä toivottavasti vastassa on levänneet aivot (siis kun ne sieltä narikasta kaivan lopulta) ja mielenrauha... Ei kai se ole liikaa pyydetty??

Nyt hyvää yötä palleroiset,

XOXO, minä

Summer on my mind...

Juupajuu, pitkästä aikaa tällanen rento kotiviikonloppu. Oltu vaan lasten kanssa, katottu lätkää ja muksut on menneet menojaankin ulkona välillä. Sen verran isoja nuo jo on, ei varmaan mene montaa vuotta kun eivät enää äidin kanssa jaksa mitään touhuta! Tavallaan se on ihan mahtavaa ja toisaalta taas... Mihin mun vauvat on kadonneet, vastahan ne syntyivät???

Muuten ollut melkonen viikko, pomo (lue pikkuveli) lomalla ja saanut töissä selvitellä välillä melkosia kysymyksiä! Tyttökaverien kanssa pidettiin saunailtaakin yhtenä iltana, ai että teki hyvää. Mikähän siinä on, että sauna on meikäläisellä vaan verissä??? Voisin saunoa vaikka joka ilta, mutta yksin ei viitti. Se on seurassa hauskempaa. Mutta oma sauna on kyllä sellainen, mistä en helpolla luovu. Tänne siis otetaan aina saunavieraita vastaan!

Tänään iltapäivällä mulla on ollut jotensakin levoton olo... Oli pakko käydä lenkilläkin päätä tuulettamassa, mutta silti ajatukset kiertää sellasta kehää että ei terve! Mutta täytyy myöntää, että yllätti minkälaisia maisemia tästä ihan läheltä löytyy!!! Oli kuin ois maaseudulla ollut, peltoa ja omakotitaloja ja jalan alla hiekkatie, jotekin siitä nautin vaikka muuten täällä kaupunkimakisemissa tällä hetkellä viihdynkin. Ja lenkki teki hyvää, vaikkei aivoja tuulettanutkaan ehkä tarpeeksi. Toisaalta tuulettaisko mikään? Minkäs teet, kun on liikaa mietittävää asioista joille ei itse voi mitään...

Piti laittaa lenkkeily-maisemista kuviakin, mutta jostain syystä en saa niitä kameralta koneelle. Joten teidän täytyy nyt vaan uskoa mun sanaa, että maaseudulta näytti =D

Tästäpä nyt tulikin mielenkiintonen postaus, pahoitteluni! Ei vaan mitään järkevää ole tapahtunut elämässä, eikä oikeen aivoissakaan niin tämä siitä on sitte seurauksena... Kyllä tämä taas tästä, eiköhän ennen pitkää tule jotain mistä saisi järkevänkin postauksen aikaiseksi! Kesäkin edessä. Vaikka senkin suunnitelmat melkoisen levällään, kun vielä en ole halunnut mitään lyödä lukkoon. Mutta eiköhän siihen kaikennäkösiä suunnitelmia ole tulossa! Joten näissä tunnelmissa, nähdään taas ja hauskaa kesäloman odottelua kaikille,

Minä ihan itte =)

Hyppyrottafiilis ja MM-lätkää

Takana tiistaista asti ihan perus normaali viikko mutta fiilis hyppyrottamainen... Tiedättehän, sellainen ettei oikeen osaa paikallaan olla ja vaikea keskittyä mihinkään! Tuntuu että hyppii kotonakin seinästä seinään. Töissä sentään saanu osittain valjastettua tätä energiaa työntekoon ja kotonakin siivoamiseen ja jumppaan. Joten no hätä sikäli... Eikä tässä viikossa siis mitään vikaa ole, aurinkokin paistanut suurimman osan ajasta ihan täydeltä terältä! Ja hyppyrottafiilis ei ole edes mitenkään varsinaisen huono fiilis, ennemminkin odottava ja lievästi hepuloiva lähinnä =D Että siis sellainen viikko tällä kertaa!

Tänään alkaa lätkän MM-kisatkin, tämän naisen vuoden odotetuin tv-tapahtuma. Paitsi että tänä vuonna pääsen paikanpäälle seuraamaan kahtakin matsia, can't wait! Suomi-Valkovenäjä tänään, sitä olisi tarkoitus pojan kanssa hiihdellä katsomaan. Ihan mahtavaa! Lätkä vaan on mun laji, noinniinkun siis sohvalta katseltuna, mä en meinaan osaa luistella. Uskomatonta, kun Suomessa asutaan, mutta näin se vaan on...

Tällä kertaa kaikki järkevä sanottava on jostain syystä kadonnut taivaan tuuliin joten te, rakkaat lukijat saatte nyt tyytyä tähän löpinään! Jossa ei varmana ole mitään järkeä, mutta elämä on =D Toivotaan viikonloppuun auringonpaistetta ja kaikkea kivaa, hymyilevää elämää siis.

XOXO, minä <3