Kuukausi jo täällä kaukana täynnä, pikkusen vajaa kaksi jäljellä. Miten aika meneeki aina niin lujaa? Eilen käytiin kaupungilla illan pimeydessä vähän kävelemässä ja syömässä. Sain silmälasitkin vihdoin tilattua ja tänään jo tulevat, onneksi koska silmät ei tahdo enää oikeen jokapäiväsessä käytössä piilareita kestää ja ilman laseja oon lähinnä sokea. Tai siis jotain näen, mutta en hyvin ja sitten särkee päätä niin ettei taho pystyä olemaan. Löysin vielä tosi kivat lasit, ainaki omasta mielestä =D Täytyy kattoa jos tänne jossain vaiheessa sais niistä kuvia. Eilinen oli muutenki ihan mahtava päivä, ei mitenkään erityinen silleen että olisi kauheesti tapahtunut tai ollut menoa ja meininkiä. Mutta ihan mahtava peruspäivä, jossa oli kaikki osaset kohdillaan. Illalla vielä rentoa haahuilua pitkin Hua Hinin keskustaa, katsellen markkinakojuja ja valomerta...
Juu, ei täällä mitenkään paljoa näitä jouluvaloja ole, varsinkin kun ottaa huomioon että tässä maassa ei periaatteessa vietetä joulua ;D Mutta onhan tuo kaunista!
Ja sitten aiheeseen kuka varasti mun auringon... Elikkäs ollu jo pari melko pilvistä päivää, aurinko välillä käy näytillä ja sitten karkaa taas pilvien taakse. Ei sillä että silti olisi kylmä, mutta mä haluan mun auringon... Mutta ku MÄ HALUUN =D Lisäksi välillä iltasin oikeesti ollut jopa viileä. Siis suomeen verrattuna ihan lämmin. Mutta neuletakki ollut parina iltana päällä. Ja meidän uima-allas, ihan kun joku kävisi öisin heittelemässä sinne jääpaloja, koska joka aamu sen vesi on shokki-kylmää.
No, ei kai sitä silti auta valittaa, voihan se olla sitäkin, että kuukaudessa tähän lämpöön on jo tottunut.
Mutta on tää reissu tehnyt hyvää kuitenkin. Mulla oli pari tavotetta tälle breikille, yksi oli saada viimeinen vuosi suruineen ja iloineen päässä pakettiin ja käsiteltyä. Koska se on ollut elämän ehkä tapahtumarikkaimpia vuosia, hyvässä ja monessa monessa kohtaa pahassakin. Toinen oli saada olla muutama kuukausi pysähdyksissä, ilman että erityisemmin tarvitsisi tapahtua mitään. Ja kolmas se, että kun tulen kotiin niin olisi ees jonkinlainen aavistus siitä mitä MINÄ haluan seuraavaksi. Ensimmäinen tavoite alkaa olla selvillä vesillä. Läheisen kuolema on vieläkin ja varmaan niin kauan kuin tätä maailmaa jatkuu, asia jonka suru ei lakkaa.. Sen kanssa on opittava elämään, samoin kuin sen kanssa että ikinä sen asian epäreiluutta ei täysin pysty ohittamaan. Senkin kanssa on vaan opittava elämään. Kaikki muut tapahtumat viime vuodelta, myös ne mitä ei voi parhaalla tahdollaankaan sanoa HYVIKSI asioiksi, on silleen käsitelty... Kun on niitä päässään pyöritellyt niin on tajunnut, että ne kaikki ovat päättyneet itsen kannalta hyvällä tavalla, vaikka siinä hetkessä oisivat tuntuneet kuinka pahalta. Sen lisäksi tällä hetkellä tuntuu hyvältä olla minä, minä olen sinut maailman kanssa, niin pitkälti kuin tässä maailmassa ikinä voi.
Viimeinen vuosi siis jotakuinkin paketissa. Nyt yritän elää vaihetta kaksi: Mitään ei tarvitse tapahtua nyt eikä tässä. Mun ei edes tarvitse tietää mistään mitään. Ja näin voisi hyvin jatkuakin vähän aikaa, vaikka sen vajaan kaksi kuukautta eteenpäin. Ainakin. Täällä haluan nähdä ja kokea, Bangkokiin on tarkoitus muutamaksi päiväksi mennä, samoin jossain vaiheessa ehkä Koh Taolle rantalomailemaan. Otan mielellään vastaan ystäviä Suomesta (teitä siis on ikävä, älkää pelätkö, en oo unohtanut teitä =D Tai sitten pelätkää, en ole unohtanut teitä, jos se tuntuu paremmalta ;) ja pidän hauskaa... Mutta aivolevossa =D
Kohtaa kolme mä en vielä edes yritä =D voi olla että siihen en pääse ollenkaan täällä. Ja toisaalta, ei kai sitä aina tarvitsekaan tietää mitä seuraavaksi. Mä keskityn nauttimaan tästä hetkestä, mietitään tätä sitten jonain päivänä hamassa tulevaisuudessa =D
Menipäs tällä kertaa syvälliseksi, sen siitä saa kun on liikaa aikaa ajatella =D Nyt hyvät päivänjatkot kaikille, palaillaan taas =)
