Snorklailua ja muuta mukavaa

Edellisestä merkinnästä taas jo aikaa... Hirveetä kun muka on niin kiire koko ajan ettei ehdi mitään tehdä! Mutta ihan mukavahko viikko takana. Viime viikonloppuna lähdettiin enon perheen ja siskon ja sen miehen kanssa snorklailemaan Koh Jaanille. Ikinä ennen en ole snorklannut, mutta se oli IHANAA!!! Vesi oli ihan kirkasta ja näkyvyys hyvä. Pohjassa koralleja ja erilaisia kaloja, merisiilejä sun muuta mukava. Lisäksi paikka oli ihan mahtava, sinne olisi voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa unohtamaan oikean elämän =)

Eikö näytäkin täydelliseltä paikalta? Could have stayed there =)

Mitäs muuta tähän viikkoon? No, töitäkin vähän. Ja ystävien seuraa ja kyläileviä sukulaisia, ei siis mitään valittamista. Täällä on vielä sellainen mukava tapa, että usein kokouksen jälkeen mennään ystäväporukalla syömään johonkin salin lähelle. Siinä pääsee tutustumaan ystäviin ihan toisella tavalla kun vaan salilla. Viime tiistaina löytyi vielä salin vierestä ihan mielettömän suloinen pikkuravintola jolla erittäin persoonallinen ja hauska omistaja-kokki =D Ja loppujen lopuksi meitä ystäviä oli siellä vaikka kuinka ja paljon. Harmi kun Suomessa ei ihan saa ruoka-annosta alle parilla eurolla, niin ei toimi siellä... On meinaan mukava tapa =)

Tämän jälkeen lähdettiin vielä ihan omalla porukalla, siis äiti, minä ja lapset ja Jenni ja Santeri vähän shoppailemaan yömarkkinoille ja jälkkäridrinksuille, kun oli Jennin ja Santerin viimeinen ilta täällä. Bananacolada on muuten hyvää ;)

Jenni ja Santeri lähtivät eilen kotiin, enon perhe vielä muutaman päivän täällä. Ja huomenna tulee yksi ystävä Suomesta käymään, ihan mahtavaa, ollut ikävä! Meillä jäljellä vielä pari päivää reilu kaksi viikkoa... Tavallaan ihan mahtavaa päästä pitkästä aikaa kotiin ja jopa töihinkin (tätä en ois uskonut mahdolliseksi!!!), mutta tätä lämpöä tulee ikävä! Kun se kylmä ja lumi ei vaan ole mua varten... Mutta minkäs teet, kun sinne on sattunut syntymään.

Ja kun jossain vaiheessa matkan varrella pohdiskelin mitä tältä reissulta haluan... No, on tullut vaan oltua, että se on toteutunut kyllä. Olen elänyt vain hetkessä, nauttinut uusista asioista ja elämyksistä samoin kun vaan paikallaan olosta. Olen yrittänyt olla miettimättä mitään, olla pähkäilemättä sitä mitä seuraavaksi. Mutta kun kotiinpaluu lähenee täytyy myöntää että sekin kysymys on hiipinyt takaraivoon. Silti sillä vastauksella ei ole niin kiire... Ja vaikka itsellä saattaa joku aavistus olla siitä mitä haluaisi seuraavaksi, niin aika näyttää mihin asiat menee =) I'll be seeign you soon, real life!!!

Viikko lomatunnelmissa

Tämä viikko on mennyt melkoisen lomatunnelmissa. Enemmänkin sukulaisia lomailemassa juuri nyt tällä suunnalla, joten vaikka töitä ja läksyjä pitääkin tehdä niin on ehditty rannalle ja cart-radalle ajelemaan autoilla yms. Sinänsä siis ihan mahtava viikko =) Ehkä tällä kertaa kerron enemmän kuvin, kun en oikeen tiedä mitä tähän laittaisin...

Siskon mies uskaltautui tällaiseen, eikä yhtään jännitä ei ;D :

Että sellaisia kuulumisia tällä kertaa =) Vähiin alkaa meidän täällä oleminenkin käydä, enää kolmisen viikkoa jäljellä ja sitten paluu karuun talveen. Ei, kylmää ei edelleenkään ikävä. Ja kaveri-ikävääkin vähän lievittänyt siskon ja hänen miehen ja enon perheen lomailu täällä. Ja kun sisko lähtee kotiin niin ystävä miehensä kanssa tulee tänne, ihanaa <3 Ja melko pian sen jälkeen onkin kotimatkan aika. Joten nautitaan tästä lämmöstä vielä kun voi ja nähdään pian kaikki ihanaiset!!! Miss ya still <3

blondin pohdintoja ja pakkohiljasuutta...

Jotenkin ei ole nyt vähään aikaan oikeen ollut tänne mitään kirjoitettavaa... Ei ole oikeestaan tapahtunut varsinaisesti mitään mistä olisi kauheasti kuvia tms. joita teidän iloksi tänne laittaa. Aika pitkälti viimenen viikko mennyt arkisesti =D Se siis on täysin mahdollista olla arkista ja tylsää elämää täällä tropiikissa! Ei sillä, että se välttämättä olisi huono asia. Alkuviikosta yksi ystäväkin käväisi täällä muutaman yön verran kyläilemässä ennen paluulentoa Suomeen. Ja mitä teki Linda? Oli elämänsä mahataudissa tietenkin, ja makasi täysin raatona lähes koko sen ajan sängyn pohjalla ilman että päässä jaksoi liikahtaa yhtäkään edes järjelliseen viittaavaa ajatusta. (ei sillä, että niitä siellä muutenkaan kovin vilkkaasti liikkuisi ;) Onneksi tauti ei kuitenkaan kestänyt kun suunnilleen puoli vuorokautta niin ehti vielä vähän istua iltaakin kaverin kanssa! Kiitos kovasti käynnistä <3

Sisko miehineen on nyt täällä käymässä. Ollaan yritetty näyttää kaikkea sitä mikä meidän mielestä on parasta, esimerkiksi sen täydellisen jälkiruokaletun jonka kuva jostain aikasemmasta postauksestakin löytyy. Se on kyllä maailman parasta! Ja kaikkea kivaa on vielä tiedossakin, vaikka ikävä kyllä Koh Samet ja rantabungalow yhdistettynä täyteen hiljaisuuteen ja rauhaan jääkin väliin... Jos on 2 viikon lomalla täällä, on 2 päivää minibussissa matkustusta vähän liikaa! Joten koitetaan se vahinko korvata makaamalla lähirannalla muutama päivä. Jos vaikka vihdoin pääsisi taas hevosen selkäänkin, monta kertaa jo ollut aikomus eikä muka silti ehdi... Kyllä se on niin kiireistä, elämä täällä ;D Mutta ratsastus hiekkarannalla meren rajassa kuulostaisi kyllä aika houkuttelevalta. Ja jos sen päälle vielä vaikka tunnin hieronta ja ja ja....

Sitä en tiedä pitäisikö ennen ratsastusta kenties löytää kadotettu ääni? Mulla ei meinaan ole hajuakaan mihin mun ääni on mennyt! Ei ole mitenkään kipeä olo tai mitään, mutta kurkusta ei tule kuin pihinää kun yrittää puhua! Ne jotka mut hyvin tuntee, te tiedätte kuinka kamalaa tää mulle on =D En mä osaa olla hiljaa!!!

Neljä viikkoa vielä reissua jäljellä... Toisaalta mietityttää että mihin se aika on mennyt, miten ihmeessä reilu 2 kuukautta on vilahtanut ohi nopeammin kuin on ehtinyt edes tajuta. Ja sitten toisaalta juuri tänään on vähän koti-ikävä! Oma koti, auto ja rytmi kuulostaa ihan hyvältä ajatukselta. Ei sillä, kyllä tän 4 viikkoa vielä on kiva reissussakin olla. Mutta sen jälkeen on ihana päästä taas omaan elämään... Kai, voihan se olla että se tuntuukin kamalan tylsältä ja typerältä ja mielessä alkaa taas poltella ajatus kauas lähtemisestä. Mutta jotenkin kyllä täällä tullut sellanen olo, että en mä pysyvästi halua kauas asumaan... Ehkä sen 3-6kk vuodesta vois olla jossain lämpimässä, mutta muuten voisin olla hyvin Suomessa. Muuten mulla ei edelleenkään taida olla hajuakaan siitä mitä seuraavaksi...Täällä kyllä tullut aikaa käytettyä asioiden pohtimiseen. Oppinut tuntemaan itseään paremmin ja ehtinyt surra suremattomia suruja ja menetyksiä... Muuttoakin harkinnut, kaikennäköisiä suunnitelmia ja pohdintoja päässä syntynyt. Sen olen päättänyt, etten enää pelkää elää... Pelottihan tämä reissukin ihan hirveästi ja silti tämä osoittautui hyväksi asiaksi. Ehkä se riittää tällä erää, aika näyttää mihin ja miten tuuli seuraavaksi heittää =)

Quite close to pure perfection...

Tämä viikko on ollut suhteellisen rennohko. Töitä oon tehnyt, mutta toisaalta ehtinyt tapaamaan ystäviä ja ihan vaan löhöömäänkin. Kaiken kaikkiaan ihan onnistunutta oleilua. Tänään oli srk:n yhteinen rantapäivä jonka jälkeen oli varattu ruokailu rannalla olevasta ravintolasta. Me siis jopa ehdimme tänään rannalle, ensimmäistä kertaa koko reissun aikana oikeen kunnolla, JEI =D Ja rannalla aurinkotuolissa maaten oli hyvä hoitaa iso osa tuliaishankinnoista. Se on jotenkin niin vaivatonta, ja hinnat pienellä tinkimisellä ihan hyvät, jopa halvemmat kun kaupungissa! Lisäksi kun ympärillä on ystäviä ja kaikilla on oikein mukavaa, niin mitä muuta voi pyytää? No, ehkä sitä hierontaa, mutta sekin järjestyi ;D

Rannalla oleilun jälkeen mentiin vielä hetkeksi yhden sisaren omistamaan kuppilaan istumaan iltaa ja kuuntelemaan live-bändiä, vieläpä hyvää sellaista. Ja kotiin tultua yöuinti altaassa täysikuun ja tähtitaivaan alla. Taas sellainen pieni pala onnea, lähes täydellinen päivä.

Täällä on ollut hyvä olla, ja on vieläkin. Ennen lähtöä hirvitti ja tietyllä lailla pelottikin lähteä tänne toiselle puolelle maailmaa näin pitkäksi aikaa. Se tuntui jotenkin kauhen isolta asialta. Mutta nyt kun reissusta alkaa hiljaksiin olla jo melkein 2/3 takana voi sanoa, että kyllä kannatti lähteä. Ja jos ikinä tilaisuus tulee, edes vähän vähemmän aikaa kuin 3kk, mutta enemmän kuin 2 viikkoa olla täällä niin aivan taatusti tartun taas tilaisuuteen. En kiellä, olen ikävöinyt ihmisiä Suomessa. Silti tätä reissua ei olisi kannattanut mistään hinnasta jättää väliin!!! Kannatti päästää irti pelosta tässä kohtaa ja hypätä kokeilemaan. Tämä uskallus on poikinut noin miljoona uutta kokemusta ja mahtavia ihmisiä ja muistoja... Enää 5 viikkoa jäljellä, sitten se on ohi.
Time flies while life is good =)