Ihan mahtava päivä!

Tänään lähdettiin isolla porukalla kenttäilemään. Ensin käytiin salilla kokoontumisessa, josta suunnattiin kohti falangien, eli ulkomaalaisten enimmäkseen kansoittamia asuinalueita. Mukana oli iso letka skoottereita, joka on yleisin kulkuväline täällä ystävilläkin. Niillä on astetta helpompi sompailla Thaimaan melko kaoottisen liikenteen seassa. Suurimmalla osalla onneksi oli kuitenkin kypärät päässä, täällä kun ihan oikeasti on melkonen haaste pysyä hengissä tiellä kulkiessa. Jossain vaiheessa harkittiin äidin kanssa mopojen vuokraamista, mutta todettiin sitten että taitaa olla turvallisempaa vaan kulkea taksilla se mitä tarvitsee. Se kun ei ole täällä kovin kallista, eikä ihan joka päivä edes jaksa tästä kämpiltä mihinkään kovin pitkälle lähteä. Lisäksi yhtien ystävien kyydillä pääsee onneksi kokous ja kenttämatkat joten se helpottaa elämää. Ja kun pitäisi mopon kyytiin vielä ottaa lapsi/mopo, niin kiitos ei =)

Kentän jälkeen yhdet ruotsalaiset ystävät olivat pyytäneet kaikki syömään luokseen. Oli ihana istua varjossa ystäväporukassa, syödä hyvää ruokaa ja kertoilla kenttäkokemuksia. Tuli tutustuttua uusiin ihmisiin ihan toisella lailla kuin salilla ikinä ehtii ja pystyy. Täytyy sanoa siis, että ihan mahtava päivä =) Vasta ollaan iltapäivässä, mutta kohta pakko mennä vähän levolle. Sen verran aurinko porotti ja oli kuuma, ettei tahdo oikein mitään jaksaa. Loppupäivä taitaa mennä ihan tässä kämpillä löhöillen, vähän pitää töitä tehdä koneella kunhan jaksaa. Kokouskin olisi illalla, mutta thaiksi... Kun siitä ei kuitenkaan mitään ymmärrä niin tämän kerran jää väliin. Sunnuntaina taas kohti salia =)

kokoontuminen salilla, mukana thai ystäviä ja englantilaisen srkn ystäviä.

Ystäviä mopoilla, myös pickupin lava soveltuu erittäin hyvin ystävien kuljettamiseen (ihan yleinen tapa täällä)

Tässä ystävien luona syömässä isolla porukalla =) Että sellasta tällä kertaa, palaillaan taas!

Käärmeitä paratiisissa...

Tää aamu alkoi ihan kuin kaikki muutkin aamut. Aamu-uinti, hedelmäaamiainen, kahvia jne. terassilla auringonpaisteessa. Ja voi että täällä on hedelmät ihania, mehukkaita ja makeita, mangoja, ananasta, pomeloa, meloneja jne. Ei voi valittaa. Meillä on vielä tosi kaunis piha, ruukkukukkia altaan reunoilla ja iso patio jolla ruokapöytä ja pari lepotuolia. Siis paratiisillinen ympäristö, eikö?

Kaikkia tällasia ihania kukkia siis löytyy tästä pihasta. Lisäksi meillä on oikeen kaunis, puunrungon sisälle piilotettu puutarhasuihku, että voi ennen uintia käydä siinä suihkussa. Ja nyt tulee sitten se pointti, mitä kohti tässä yritetty päästä... Meidän pihalla oli tänään KÄÄRME!!! Siellä talon ja aidan välissä, sellainen ihan pieni keltamusta KÄÄRME!!! Se ei sihissyt eikä liiemmälti liikkunutkaan, että se oli ihan hyvä. Mutta silti, se oli käärme =D Ja juu, mä tiedän ettei asian hokeminen muuta sitä miksikään, mutta jos mä jotain inhoan ylitse kaiken niin se on kaiken näköiset ja kokoiset matelijat, paitsi kilpikonnat. Sisiliskoja siedän myös. Mutta kaikki muut, yöks!!! Joten mä alan olla ikionnellinen siitä, että suurin osa tämän talon tontista on laatotettu, vieläpä valkoisella laatalla mistä kaiken maailman öttiäiset erottaa ihan helposti. Nurmikkoa on ihan pieni pläntti ja pihasuihkua ei tarvitse käyttää, vaan voi tulla sisälle suihkuun. Se suihku kun vielä on sellaisen pensaikon keskellä, tiedä mitä siellä pensaiden oksilla lymyää. Ja kukat on ruukuissa,  niistäkin luulisi käärmeet helpommin huomaavan kuin vapaasti kasvavista kukkapuskista...

No joo, tästä huolimatta en aio kuitenkaan hysteeriseksi ruveta. Eiköhän sitä jatkossakin uskalla nauttia pihasta ja ulkonaolosta, myös pimeään aikaan... Sitäpaitsi, kuinka huono tuuri pitää olla, että monta kertaa törmää muutaman kuukauden sisällä samalla pihalla käärmeisiin???

Onneksi viime päivissä on kuitenkin tosi paljon hyviä tapahtumia, eiköhän yksi käärme nopeasti unohdu. Täällä on nyt meinaan kierrosviikko, thainkielinen sellainen =D Eihän niistä kokouksista mitään ymmärrä. Paitsi onneksi kierrosvalvoja pitää puheensa kahdella kielellä, niin sen ymmärtää kyllä. Eilen kokouksen jälkeen lähdettiin kv:n, hänen vaimonsa ja muutaman ystävän seurakunnasta kanssa rannalle yhteen ravintolaan syömään. Ruoka oli erinomaista, seura vielä parempaa. Uusia ystäviä mahtuu elämään aina =)

Ylimmässä kuvassa olevat ystävät tosin kaikki Suomesta =)

Sellaisia tapahtumia tällä kertaa taivaan alla. Jännitystä riittämiin vähäksi aikaa. Uusia ystäviä, ihanaa, tasaa jännityksen aiheuttajien tuomaa pientä varovaisuutta. Mutta teitä kaikkia siellä kaukana IKÄVÄ!!!!!!!!!!!! Ihan kamalan kova...

Shoppailua ynnä muuta =)

Nyt on jo jaksanut taas vähän kaupungillakin könytä =) Eilen illalla käytiin night marketilla, sellasella joka on enempi paikallisille kuin turisteille. Hinnatkin olivan sen mukaisia, esim. 40 minuutin jalkahieronta 2,50 euroa. Ja jalat olleet tänään ihanan levänneet. Vaikka päätin että tästä ei mitään shoppailureissua tule, niin tarttui sieltä mukaan uusi lompakko ja muutama teko-orkidea hiuksiin. Lompakko tosin oli vähän pakkohankinta, kun edellinen on ihan riekaleina niin ettei meinannut enää kortit ja rahat siinä pysyä. Tällasen lompakon ostin:

Aika pähee, eikö? Ja koska tälläkin hintaa vain sen 2,50 niin taidan samalta myyjältä käydä ostamassa vielä pienemmänkin lompakon, jos joskus on pienempi laukku käytössä =)

Tänään aloitettiin kaupunkikierros ostoskeskuksesta, josta kävellen mukavaan paikalliseen ravintolaan. Hirveä nälkä oli parin kilometrin kävelyn jäljiltä, mutta onneksi ruoka oli hyvää ja annos tarpeeksi iso! Tällaiset näkymät ravintolassa:

Kuten kuvasta huomaa, rusketus ei vielä niin kovin tumma. Mutta hyvä niin, jos ei vaikka niin kamalan ruskeeksi tuliskaan! Tän jälkeen vielä eri night marketin läpi kohti taksia, ja jotainhan sieltäkin tarttui mukaan... (tämän luettua on varmaan vaikea uskoa, mut mä oikeasti vihaan shoppailua!!! Mutta tunnelma noilla eri markkinoilla sellanen, että siel jaksaa. Ja hintataso vielä suomalaiselle ihan älyttömän halpa, niin pakkohan se vähän on) Tässä vähän tunnelmaa:

Ja mukaan täältä tarttui vaan edullista ja tarpeellista tavaraa, eikä sitäkään kovin paljoa ;) Ihan vaan uudet aurinkolasit ja mekko kun edellinen alkaa olla roskiskunnossa... Tällaset tuli hankittua:

Että sellasia tällä kertaa. Hintataso täällä on kyllä sellanen, että ei hirveitä summia saa tuhlattua mitenkään. Vaikka lennot yms. on paljon kalliimmat kun johonkin lähemmäs, niin silti täällä oleilu tulee halvemmaksi. Jos keskinmäärin 3 ihmistä syö kunnon ruuat, alkupalalla, pienellä oluella, limulla jne, ja hinnaksi tulee n. 7,5 euroa, niin aika edullista etten sanoisi =)

Kaiken kaikkiaan takana mukava ja rento päivä =) Eipä tässä sitten muuta, palaillaan taas!

Haastettuna haaveilua...

Mira siis haastoi tämän tytön haaveilemaan... (Blogista pala elämää joen varrella) Eikä siinä mitään, kaipa sitä jotain haaveita uskaltaisi naftalista kaivaa. Ongelmana vaan ihan hiukan se, että viime vuodet on tehneet araksi haaveilemaan. Ei uskalla, ei mitenkään... Joitain haaveita on, mutta ne ovat liian syvällä että uskaltaisi ääneen sanoa. Ja yhtä haavetta elää parhaillaan, joten sitäkään kai ei oikein voi enää haaveeksi laskea. Hmm, mitähän tähän sitten laittaisi? Minä, joka on tunnettu siitä että elää jalat tukevasti ilmassa. En minä enää uskalla haaveilla, jos sen erehtyy tekemään niin pieleen menee niin että oksat pois! Mutta jos sitä nyt jotain...

1. Kaipa mä haaveilen muutoksesta, siitä että kun tämän elämänvaiheen saa elettyä, otettua aikalisän, niin uskaltaisi heittäytyä siivilleen ja tehdä jotain muuta. Mitä? Älkää kysykö, se on liian vaikea kysymys... Ja tähän haaveeseen kai liittyy sekin, että saisi stressin ja arjen hektisyyden paineet pois tämän reissun aikana. Mutta koska tuntuu, että jo viikko tehnyt siinä asiassa paljon, niin onko se enää haave???

2. Kirjoittaminen, siis muutenkin kun päiväkirjan ja tän blogin. Kun saisi edes jotain järjellistä tekstiä aikaseksi, vaikka tarinan muodossa.

3. Se ettei kukaan läheinen sairastu vakavasti, ehkä enemmän toive kuin haave, mutta menköön tähän kategoriaan kuitenkin =)

4. Sitten tällainen vähän pinnallisempi haave... Mä haaveilen, että saisin seuraavan 3kk aikana kohotettua yleiskuntoani paremmaksi. Että kestävyys liikunnassa kasvaisi. Joka aamu yritän uida vähintään 15 kertaa altaan päästä päähän (ja huom. ei tuo allas nyt NIIN iso ole, että tuo mitenkään iso määrä uimista olisi... Mutta se on alku, jos sen saisi kuukaudessa tuplattua!?!) ja vesijuoksua jonkun verran. Eli hyvin paljon mahdollista että tämä haave jopa toteutuu =D

Enempää ei kyllä tähän hätään keksi. Ja jos jotain muuta on, niin sitä ei tähän sanota tai laiteta ;) Ja koska en kovin montaa blogia seuraa, niin en oikein ketään osaa haastaakkaan. Mutta tällaisia haaveita (tai lähinnä haaveilemattomuutta ;) tållä kertaa!

Kotoa karkaamisia ja muuta mukavaa

Melkosen löysäilymeiningillä mennyt tämä reissu edelleen. Mutta ei haittaa, tänään heräsin ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan levänneenä. Että oikein hyvä! Ja kaipa tässä edelleen vähän aikaa sillä asenteella mennään, että mihikään ei ole kiire. Kokouksessa oltiin tänään, vielä jänistin kun piti ilmoittaa voivansa muutama puhe englanniksi pitää. Jospa sitä sunnuntaina uskaltautuisi =)

Pikkuhiljaa kuitenkin lapsillekin on käymässä selväksi, että kyse ei ole varsinaisesti lomasta. Vaikka siitä etukäteen paljon puhuttiin, että täällä käydään sitten kotikoulua ja elellään ihan sitä arkea mutta vaan lämpimässä. Silti esim. koulujuttujen tekeminen on kamalan vaikeeta, kun uima-allas huutelee pihalla puoleensa ja telkkarikin houkuttaisi. Tänään äitini yritti Valtteria opettaa, komensi siistimään käsialaa ja katsomaan että tehtävät on huolellisesti tehty. Poika ei oikeen tykännyt vaan marssi ovet paukkuen huoneeseensa. Hetken päästä pieni hahmo sandaalit jalassa ja reppu selässä marssi terassilla meidän muiden ohi ja ilmoitti mennessään, että "moi sit, mä lähden nyt!!!" Sanoin perään että siitä vaan, pidä hauskaa ja kato että portti tulee kiinni kun siitä menet. Hetken seisoskeli portilla, katsoi meitä sen näkösenä että ettekö te nyt muka ihan oikeesti lähde mun perään? Kääntyi kannoillaan ja marssi takaisin sisään... Mutisi mennessään että "ehkä tää karkaaminen ei sit kuitenkaan ollu niin hyvä idea..." Oli vielä kirjoittanut sängylleen lapun jossa luki: "Mä lähden sitten, moikka!" Että sen pituinen karkumatka =D Jospa ne läksyt huomenna sitten tuntuisi helpommilta...

Kaiken kaikkiaan lastenkin oleminen tuntuu täällä olevan helpompaa kun kotona, osaavat jopa leikkiä yhdessä tappelematta. Ja kaipa sekin vaikuttaa, että äiti on paljon rennompi eikä ota niin stressiä joka asiasta. Vaikka yleisestikään ottaen en ihmisenä ole mitenkään negatiivinen tai kielteinen. Mutta täällä aivot on saaneet levätä, on ehtinyt itsekseen miettiä ja pähkäillä eikä ole ollut vielä kertaakaan kiire minnekkään. Kun vielä tietää että seuraava 3kk jatkuu näin, niin uskaltaa huokaista ja päästää kiireestä ja paineista irti. Ei siihen kaksi viikkoa ihan riitä. Vaikka ihan varmasti ihmisiä Suomessa ehtii siinä ajassa ikävä tulla. Ja jospa sitä saisi kuluneen vuoden lyötyä päässään pakettiin ja uskaltaisi kohtapuoleen miettiä mitä ja mihin seuraavaksi tuulet kuljettaa =)

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen viikko siis menny positiivisissa tunnelmissa... Ja koitetaan pitää huoli, että niin jatkuukin. Palaillaan taas, hyvää syksyä where ever you may be =)

Jotain muutakin kuin vain uima-altaalla istumista...

Viime yö meni taas ihan harakoille. Edelleen ajoissa nukkumaan meneminen tuottaa pahemmanlaatusia ongelmia ja aamulla sain kiskottua itseni ylös sängystä vasta joskus puol kymmenen aikoihin, sillonkin pakottamalla ja jotenkuten. Onneksi kaks kuppia kunnon kahvia sai silmät jotenkin auki, ja aamu-uinti virkisti lopullisesti. Jos ei olis virkistänyt, niin sitten ois ollu ongelma! Kun vieraita tuli ennen puoltapäivää niin oishan se ollut noloa jos toinen talon emännistä (kuulostaa kyl niin vanhalta =D Jos mä olen vaan talon väkeä??) olis ollut vastassa yöpuku päällä, tukka pystyssä kun röllipeikolla ja silmät nippa nappa auki... Joten ihan hyvä näin. Jospa tänään aikasemmin nukkumaan??? Yeah, right =D

Tänään kuitenki päivään mahtu vähän actionia... Tai siis ainakin jotain muutaki kerrottavaa kun uima-allas ja ruoka. Elikkäs yhtien suomalaisten ystävien, Jaalojen, kans lähdettiin rannalle. He asuu tosi upeassa asuintalossa, jossa ihan mieletön uima-allasalue. Jos ui sen ihan päähän päätyy meren rantaan, ja pakkohan se oli sinne asti... Merivesi oli +31 asteista eikä kovin isoja aaltoja joten siel olis voinut olla vaikka kuinka pitkään.

Näitä altaita pitkin siis uitiin sinne merenrantaan, aika makee paikka eikö???

Löysäilyä näin alkuun... Pitäskö muka jotain muutakin tehä???

Elikkäs kolme päivää oltu jo täällä kaukana. Ja mitä on tehty? Sanalla sanoen ei juur mitään =D Uitu, nukuttu, syöty ja uitu vähän lisää. Tarkottaa kyllä toisaalta sitäkin, että Suomessa vallinnut stressi ja loputtomalta tuntunut univelka alkaa hellittää. Ehkä... Pikkuhiljaa... Kai... No juu, alkaa se. Vaikka kroppa ja pää jumittaakin edelleen Suomen ajassa, eikä unta tahdo saada ennenkuin joskus kolmen aikaan yöllä paikallista aikaa. (Suomen aikaa kello tosin vasta sillon 10 illalla, että enhän mä koskaan siihen aikaan nuku!!!) Ja siitä seurauksena ylös ei tahdo päästä millään, kun aina vaan väsyttää. Mutta kyllä se kai tästä pikkuhiljaa kääntyy rytmikin oikeaan suuntaan. Ja toisaalta, ei sillä nyt ole liiemmälti väliäkään kun ei aamulla ole mikään pakko nousta aikaisin ylös. Mutta siis kuitenkin, jotenkin sitä oli ajatellut että jo ekalla viikolla käy vaikka missä. Ja tekee vaikka mitä. Eikä ole lähiostaria ja omaa uima-allasta pidemmälle päässyt... No, onhan tässä aikaa (kuuluisia viimeisiä sanoja, lyödäänkö vetoa että 10.2.2012, päivää ennen kotiinlähtöä, todetaan et kaikkea piti tehdä ja omalle uima-altaalle päästiin, jee).

Jokatapauksessa, ihan hyvin tämä reissu on lähtenyt käyntiin. Rennosti, stressiä purkaen ja löhöillen, ja mikä parasta IHANIA ruokia syöden =).

Tänään syötiin (noi ylläolevat ruuat) kämpillä, kun ei jaksettu lähteä mihinkään syömään, pojalle kevätkääryleitä ja noita vartaita, itselle sushia (ton annoksen hinta 3,75 euroa, melko kallista ;) ja tytölle nuudelia kanalla ja kaalilla... ai niin ja oli siinä tomaattiakin. Itse ei kyllä kokattu kun toi alin, mutta oli HYVÄÄ!!! Eilen käytiin ravintolassa ja syötiin:

No okei, toi ylimmäinen ei oo ruoka ;D Mut eikö ruokajuomatki lasketa??? Ja lapset halus hampurilaista ja ranskiksia, että tosi thaimaalaista... Täytyy silti sanoa, että toi paistettu riisi merenelävillä oli melkosen hjuvaa =)

Tulipas tästä nyt sitten ruokapostaus... Mutta kun kaikki muu on vielä tekemättä paitsi uinti ja hyvä ruoka niin jostainhan sitä täytyy aloittaa =) Joten tällasta tänne, koittakaahan pärjäillä (ja tulkaa moikkaamaan mua sieltä Suomen kylmyydestä, ettei ihan tuu ikävä teitä!!!) ja palaillaan taas...

The place I call home... at least for now

Elikkäs perille Thaimaahan päästy, eikä edes tulviin törmätty. Tai no, ihan vähäsen siellä Bangkokista Hua Hiniin tulevan tien varrella oli niitä tulvakohtiakin, mutta tie oli auki ja täällä Hua Hinissä ihan kuivaa... Ja aurinkoista, +35 astetta lämmintä ja ja ja... You get the point, don't you? Ei siis mitään valittamista, ainakin kun facessa saa lukea Suomesta muiden päivityksiä kun on liukasta ja kylmää ja auton ikkunat jäässä. Tänään oli ensimmäinen kokonainen päivä täällä. Pakkohan se oli aloittaa aamu-uinnilla omassa pihassa olevassa altaassa. Tuleepahan ainakin liikuttua jos ei muuta, jos vaan tämä uinti-into koko 3 kuukautta kestää.

Lapsetkin vielä tänään tekivät läksyjä ja opiskelivat kiltisti, eri asia sitten se missä vaiheessa väsähtävät =D Kotikoulu kai kuitenkin tietyllä tavalla vaatii enemmän kuin normaali koulu. Plus että äidin ja mummun täytyy vissiin alkaa kanssa uudelleen opetella noita koulujuttuja että pystyy auttamaan. Miten voi neljännellä luokalla olla matematiikka näin vaikeeta? Minä ja numerot kun ei olla ikinä toisistamme pidetty, saati toisiamme ymmärretty...

Älkääkä edes antako mun aloittaa ruuasta... Tänään jo syöty sushia (ihan sikamaisen halpaa ja hyvää, pitäsköhän syödä joka päivä ;), paistettua riisiä mustekalalla ja kevätkääryleitä :P Ja täytyy sanoa, että hyvää oli kaikki! Plus varsinkin yhdelle Jenkki-fani kaverille tiedoksi: STARBUCKS, oli just niin hyvää kuin muistinkin!

Hyvin täällä viihdytään siis, ainakin vielä. Enkä jotenkin usko, että sitä Suomen pakkas/loska-talvea kauhean ikävä tulee. Ja jos tulee niin ehtiihän siitä viel vähän sitten "nauttia" helmikuussakin. Tiettyjä asioita Suomesta kyllä silti takuulla tulee ikävä ja kovasti, sen huomaa jo nyt...

Tältä täällä meidän Thaimaan "kodissa" näyttää:

Reissu lähenee ja kaikki tekemättä =D

Huhhuh, mihin tää aika oikeen katoaa? Reissuun ei ole enää kahtakaan viikkoa ja tuntuu että kaikki on vielä tekemättä. Kämppä on kun pommin jäljiltä ja töissä pitäisi saada vielä tehtyä vaikka mitä. Ja jottei elämä kävisi liian helpoksi tai vaivattomaksi, niin sunnuntaina loukkasin vielä jalkanikin ja joudun nyt koikkelehtimaan kyynärsauvoilla jonkun päivän. Kannatti lähteä oikaisemaan ystävien pihassa nurmikon kautta että pääsi liukastumaan ja vääntämään polvensa. Yhtä lailla kun kannatti lähteä liikenteeseen ballerinoissa joissa on ihan tasaisen liukkaat pohjat... No, työ on onneksi istualtaan tehtävää ja täytyy laittaa lapset orjatöihin siivoamaan kotia ;D (kellään ideoita miten se mahdollisesti toimisi???) Onneksi tietää, että kun tämän kaksi viikkoa jaksaa on tiedossa lepoa! Tai siis töitä ja arkea sieläkin, mutta ehkä vähän toisenlaisessa tahdissa kuin täällä.

Pakkaamisen aloittelin jo viime viikolla. Omat kesävaatteet on katsottu sivuun ja kirjoja sekä kunnon kahvia jemmattu ettei tule vahingossakaan käytettyä tai luettua. Kunhan kahvia tulee tarpeeksi, että sillä 3 kuukautta pärjää! Seuraavaksi pitäisi käydä lasten tavaroiden kimppuun. Ja syödä kaapit ruoasta tyhjäksi ja ja ja... No ei, kyllä sitä kaiken ehtii kun vaan päättää ehtiä.

Nyt on siis enää alle kaksi viikkoa aikaa nähdä kavereitakaan. Tiedossa on vielä tyttöjen saunailtaa, läksiäisiä jne. Täytyy yrittää tankata ystävien seuraa koko kolmeksi kuukaudeksi, muuten tulee niin kova ikävä ettei mitään rajaa. Ja toivotaan että jokunen ehtii tulla sinnekkin meitä katsomaan =)

Eipä tässä tällä kertaa enempiä ehdi kirjoitella! Pikkusiskon häätkin oli viikonloppuna, mutta täytyy niistä kirjoittaa toiste! Tällä hetkellä hyvä fiilis elämästä, odotusta rinnassa ja mukavaa olemista =) Hauskaa syksyistä loppuviikkoa kaikille!