Liikaa töitä, aivojumi ja perjantaiongelma

Eli ensimmäiseksi aiheeseen liikaa töitä... Kun pitäisi saada muutamassa kuukaudessa tehtyä osa töistä tavallaan varastoon, että pystyy olemaan talvella 3 kuukautta poissa ja etäilemään, niin silloin on äärimmäisen huono idea sairastua! Yhteensä puolitoista viikkoa on tullut vietettyä sairaalassa, milloin missäkin tutkimuksissa tai kipuhoidossa, eilen viimeksi puoli päivää. Vaikka mistään vakavasta ei olekkaan kyse, niin työt ovat kasaantuneet. Ja seurauksena siitä on täytynyt muu aika painaa ympäripyöreää päivää. Esimerkkinä tämän viikon keskiviikko: olin työpaikalla jo aamulla klo 7. Kotiin lähdin klo 18 ja tein lapsille äkkiä ruoan, jonka jälkeen oli tarkoitus jatkaa kotona vielä töitä. Mutta koska osa työnteon kannalta elintärkeistä tavaroista oli unohtunut työpaikalle jouduin ajamaan vielä seitsemän aikaan illalla konttorille hakemaan ne. Kahdeksalta pääsin aloittamaan työnteon ja puoli kahteen yöllä meni urakkaa laskiessa. Aamulla sairaalan kautta taas töihin ja viiden jälkeen olin vasta illalla kotona. Joten nyt riitti! Jollain täytyy tiivistää työtahtia että selviäisi sillä normaalilla 8 tunnin työpäivällä, muuten ei jaksa... Pari viikkoa tällä työtahdilla menty ja siitä on ollut seurauksen vain seuraava aihe, eli aivojumi :D

Tämä viikko (oikeastaan viime sunnuntaista asti) on ollut meinaan pahimman luokan aivojumi-asioita karkuun jne-viikko. Ehkä väsymys työnteosta on saanut aikaan sekasorron päähäni, tunteen etten tiedä mistään mitään ja on vaan parempi istua hiljaa ja hengittämättä... Ettei vaan tapahdu mitään! Se mitä mahdollisesti voisi tapahtua tai olla tapahtumatta on jossain määrin hämärän peitossa =D Ja kun ei tee mitään, ei tapahdu mitään... Ei hyvää eikä pahaa. Mikään asia ei liikahda mihinkään. Koska jos liikahtaisi niin se olisi liian pelottavaa. Suuntaan tai toiseen... Tosi selkeää, eikö? Ja koska itsellä on ollut juuri niin selkeä olo kuin miltä tuo sepustus kuulostaa niin olen sitten vain tehnyt töitä töitä töitä ja muuten ollut täysin aloillani. Ja koska olo alkaa nyt helpottaa ja piristyä niin siitä päästään seuraavaan vaiheeseen, eli perjantaiongelmaan...

Mitä ihmettä teen tänään? Mieli tekisi mennä johonkin, lätkämatsiin tai leffaan tai mitä vaan... Mutta takaraivossa takoo että kotona pitäisi siivota ja ja ja... Yleisestikin ottaen tehdä kaikkea järkevää ja levätä. Lapset ovat isällään, joten saisi kerrankin siivota ihan rauhassa, ottaa vaikka lasin viiniä, lämmittää saunan ja olla vaan itsekseen. Sen lisäksi olen löytänyt itsestäni viimeisen vuoden aikana kaipuun rauhallisiin(kin) iltoihin. Ennen piti aina juosta paikasta toiseen, piti olla menoa ja tekemistä, en halunnut pysähtyä oleskelemaan vaan omassa seurassani. Nykyisin nautin siitä, että aina ei ole kiire. Voin pysähtyä illaksi tai jopa kokonaiseksi viikonlopuksi ja vain nauttia olemisesta. Silti tänään olisi sellainen olo, että jotain pientä tekisi mieli tehdä. Saisikohan sitä ketään seuraksi leffaan tms.? No, katsellaan ja mennään sinne minne elämä vie =) Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Feathers in the wind, that's what it is

Onpas jotenkin sään puolesta äärimmäisen synkähkö viikko. Silti tässä syyskelissä lenkkeily toimii ihanan aivolepona, pimeys ja jopa sade kun ei ole jäätävän kylmä kuitenkaan vielä. Ja tuuli pyyhkii ajatukset nollille, ihana tunne! Voiko olla muuta kuin tyytyväinen? Tulee höyhenen kevyt olo, kuin leijuisi ilmassa ja mielikuvitus saa lentää. Tämä on uutta, hetkittäinen tykkääminen syyskeleistä. Liekö syytä sitten siinäkin, että tietää kohta pääsevänsä moneksi kuukaudeksi lämpimään? Voi hyvinkin olla.

Matkaa täällä odotellaan jo kovasti. Pitkä suunnitteleminen huipentuu lopulta lähtöön, siihen hetkeen kun lentokone irtoaa Suomen maankamarasta ja kohoaa pilvien yläpuolelle. Ehkä sitä siinä vaiheessa lopultakin uskoo päässeensä pois, saaneensa irtioton kaikesta. Vuosien unelmointi kulminoituu siihen! Eikä mitään ole sitäkään vastaan, että kaikki tuttu (paitsi tietysti äiti joka lähtee reissuun mukaan) jää vähäksi aikaa. Ei tarvitse muutamaan kuukauteen ottaa kantaa mihinkään sen isompaan kuin että mitä tänään syödään =D

Koska sitä olen tällä hetkellä vailla! Hetken hengähdystä kaikesta... Niin hyvästä kuin pahasta. 3kk niin ettei mitään ihmeitä tapahdu, töitä tehden ja lasten kanssa rauhassa aikaa viettäen. Älkää hyvät ystävät nyt ymmärtäkö sitten väärin, kyllä teitä ihanaisia ikävä siinä ajassa ehtii tulla =) Mutta sitten on sitäkin mukavampi palata suomeen kun tietää taas teidät näkevänsä.Sillä loppujen lopuksi, eihän se ole edes pitkä aika.

Ja reissua odotellessa aion henkäistä pari kertaa syvään kirpeää syysilmaa ja nähdä ystäviä. Sekä tietty nauttia rauhallisista pimeistä illoista, lasten seurasta ja arjen tasaisesta puurtamisesta. Joten ihanaista, rauhallista ja mukavaa lokakuuta kaikille!!! =)