Reflections in the mirror....

Viimeaikoina olen jostain syystä miettinyt paljon naiseutta: mitä meiltä vaaditaan, halutaan, odotetaan. Ja sitäkin kuka niitä odotuksia meille kasaa. Ja miksi se on liikaa, jos nainen on vahva? Lähinnä siis sillätavalla, että tuntee itsensä, tietää kuka on, mitä haluaa ja on tyytyväinen omaan olemukseensa... Onko se liikaa? Siinä on ajatus jota minun on lähestulkoon mahdotonta hyväksyä. Miten se mitenkään voisi olla huono juttu, että ihminen tuntee itsensä ja jopa pitää itsestään? Eihän se tarkoita että ei voisi samalla olla myös toiset huomioon ottava ja toisista ihmisistä välittävä, päinvastoin.

Minä olen sinut itseni kanssa. Se on pitkän tien tulosta, että on oppinut tuntemaan itsensä, tietämään sen mistä pitää ja mitä haluaa, ja toisaalta taas mitä ei. Se tekee kai minusta jollain tasolla äärettömän vahvan. Isotkaan vastoinkäymiset eivät tähän mennessä ole onnistuneet murtamaan minua. Olen aina noussut pystyyn, vaikka se joskus on ollut äärimmäisen vaikeaa. Osaan elää elämääni ja nauttia niistä pienistä asioista jotka tekevät siitä elämisen arvoista =) Saattaa olla asioita joita haluaisin enkä saa, mutta olen oppinut löytämään keinot kiertää ne ja olla täysin tyytyväinen.

Toisaalta olen äärimmäisen tunneihminen. Tempperamenttinenkin kai. Enkä läheskään aina ns. "hyvä ihminen"... Minulla on huonoja ja hyviä päiviä (kenellä ei muka ole???) ja päiviä jolloin en haluaisi nousta sängystä ollenkaan vaan jäädä päiväksi märehtimään elämän kurjuutta. Mutta joka kerta olen päässyt sieltä ylös. Vastoinkäymiset itseasiassa ovat opettaneet minut taipumaan, en ole enää ollenkaan niin ehdoton asioiden suhteen kuin esim. 18 vuotiaana. Ja sekin on mielestäni rikkaus ja vahvuus, että osaa taipua hyväksymään sen ettei aina ole oikeassa, osaa nähdä ihmisten pikkuvirheiden läpi ja hyväksyä ne osana persoonaa. Ja minä nautin tästä tunteesta. Siitä että olen oma itseni ja kykenen katsomaan peiliin sekä oikeasti että henkisesti, ja pitää näkemästäni. Vaikka kuva onkin epätäydellinen, täynnä vikoja ja niin edelleen, se olen kuitenkin minä =) Enkä suostu koskaan enkä minkään syyn takia luopumaan tästä tunteesta!

Kaiken kaikkiaan olen todennut, että suurin osa niistä vaatimuksista joita meille naisille asetetaan on pohjimmiltaan meidän itsemme asettamia. Ja kun niistä päästää irti on mahdollista löytää itsensä. Ja kun tuntee itsensä on helpompi olla, helpompi saavuttaa asioita ja nauttia elämästä. Se on aitoa vahvuutta! On rakastettava itseään (ei itsekkäästi, mutta tajuatte varmaan mitä ajan takaa =), jotta voi rakastaa ketään tai mitään muuta... Ja jos se on jonkun mielestä liian vahvaa niin ei voi mitään. Itsensä tunteva, itsestään pitävä ja ihana nainen on hyvä olla <3

If I just had wings to fly...

Pakko tännekin päästä hehkuttamaan: ens talven Thaimaan reissu alkaa olla jo melkosen varmaa!!! Talovuokrasta on jo käsimaksu ja ensimmäisen kuun vuokra maksettu, ja lennot varaillaan huomenna. Ihana 3mh omakotitalo ikiomalla uima-altaalla tiedossa kolmeksi kuukaudeksi <3 Lähtö vuoden ikävimpään ja pimeimpään loska-aikaan marraskuulla ja paluu kun talvi alkaa olla jo taitekohdassa helmikuulla. Tästä olen haaveillut jo vuosia, itseasiassa puolet elämästäni ainakin. Ja kiitos tästä uskalluksesta lähteä ensi talvena kuuluu yhdelle keskustelulle jonka loppupäätelmä sai minut tajuamaan, että mitä minä täällä talvea roikun jos kerran töiden ja muun kannalta on mahdollista olla lämpimässäkin. Että hyvä näin =)

Nyt seuraava kolme kuukautta menee säästöbudjetilla reissua suunnitellessa ja miettiessä. Vaatii tällainen vähän kuitenkin enemmän ideointia kuin viikon tai kahden matka. Ja kaikille ystäville tiedoksi: MEILLE SAA TULLA SINNE KÄYMÄÄN!!! Talossa mahtuu halutessaan majoittumaan. Mutta on tämä loistava loikka pois oravanpyörästä, saa kerrankin aikaa olla lastenkin kanssa rauhassa ja ilman kiirettä, ilman että koko ajan on kiire juosta paikasta toiseen. Mihis siellä juoksisit kun ystävät ja kyläpaikat jne. on Suomessa? Joten ihan kaikkien kannalta tällainen pakkorauhoittuminen voi olla hyväksi. Viimeinen vuosi ollut hektisyydessään (ja monessa suhteessa rankkuudessaankin) omaa luokkaansa. Ei sillä, olen nauttinut kiireestä ja siitä että kaveripiiri on kasvanut ja on ollut mukavia menoja ja reissuja. Eikä minusta varmaan koskaan tule kokonaan sellaista rauhallista paikallaan oloa rakastavaa ihmistä, tarvitsen elämää ja ihmisiä ympärilleni. Mutta viimeiseen vuoteen on mahtunut myös hirveästi kipeita ja arkoja ja vaikeita asioita. Ja siksikin pieni breikki voi tehdä hyvää.

Tällä hetkellä kirjoittelen Kristiinankaupungista. Hyvien ystävien "mökillä" täällä hengailemassa pari päivää. Muut vielä vetelevät sikeitä joten päätin nauttia hetken hiljaisuudesta ja istua kaikessa rauhassa koneella hetken. Ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni =D Keli näyttää olevan kohtuullinen, joten kohtapuoleen varmaan tiedossa pyrähdys meren rantaan ja uinti. Jospa sen jälkeen sitten terassille ;) Hyvä päivä tämäkin, elämä minuna ei ole ollenkaan hassumpaa!