Wind of change, the good way

Onpahan jäänyt blogi viimeaikoina vähälle huomiolle! Mutta minkäs teet kun ei vaan yksinkertasesti ehdi koneelle juuri koskaan töitä lukuunottamatta. Eikä varmaan ehdi ihan lähitulevaisuudessakaan, sen verran kiireiseltä näyttää aikataulu lähiviikkoina. Kun elämässä puhaltaa suuret muutoksen tuulet niin aikataulu täyttyy ja kiirettä pitää, mutta nämä muutoksen tuulet ovat hyväksi! Elämä on oikein mallillaan ja nautin tästä arjesta enemmän kun pitkiin pitkiin aikoihin, jos koskaan itseasiassa. Kesällä tänne blogiin kirjoitin kuinka mun maailma nyrjähti paikoilleen, ja siellä se on pysynyt siitä asti. Minä olen toistaiseksi saanut sen mitä olen halunnut ja en voisi olla tyytyväisempi asiantilaan. Ei haittaa vaikka syksy on pimeä, synkkä ja sateinen, mun sielussa paistaa aurinko! Huolimatta siitä että töissä on stressiä ja väsyttää aina vaan, ja hartiat on KIPEET eilisen hierojan jäljiltä...

Meidän pieni äidin ja kahden lapsen perhe kasvoi tänä syksynä, kun nyt saman katon alla asustelee myös mies, uusi aviomies kolmen viikon takaa... Tai no melkein, kun mentiin naimisiin niinkin hulluna päivänä kun maanantaina. Joten uusperhearkeen tässä totutellaan koko sakki, minä, lapset ja mies, jolla ei ole lapsia...

Tuossapa hääpäivältä kuva, ei mitään varsinaisia häitä kyllä pidetty. Ihan käräjäoikeuden tuomarilla pikaisesti kävästiin ja syömässä, sitten mökille viikoksi lomailemaan. Ja pikainen se vihkitoimitus kyllä oli, kestiköhän kaikkineen noin 5 minuuttia??? Mutta ei haitannut, oli mukavan simppeli tapahtuma, ei turhaa hössötystä. Sopi meidän tyyliin... Kyllä ne juhlatkin sitten joskus tulee pidettyä, tavalla taikka toisella.

Ehkä tupaantuliaisten muodossa? Nimittäin muuttolaatikoita alan haalia pikkuhiljaa, nykyinen asunto kun on tälle kompanjalle liian pieni. Tällä hetkellä poika joutuu nukkumaan tytön huoneen lattialla patjalla, mutta kestää sen kuin mies. Tietää kohta saavansa oman huoneen takaisin, saavansa laittaa sen omannäköisekseen. Lisäksi pihalla ensi kesää odotteleva uima-allas saa aikaan sen ettei lapsia pätkääkään haittaa että paikkakunnanvaihdos on tulossa! Tämä visiitti Espooseen jäi nyt kovin lyhyeksi, valitettavasti kyseinen paikkakunta hinnoittelee itsensä tavallisen palkansaajan ulottumattomiin kun samalla hinnalla lähiympäristöstä saa omakotitalon ja Espoosta... No, ehkä kerrostalokaksion? Joten me ollaan tyytyväisiä kun löydettiin tosi hyvä talo, kohtuullisen hyvästä paikkaa (siis sijainniltaan, muuten tää on hyppy tuntemattomaan) ja sellaisella hintaa ettei vuokralle sillä kannata jäädä...

Jatkossa siis ehkäpä sisustusblogiakin ;) Saa nähdä. Näissä tunnelmissa, hauskat viikonloput kaikille!!

Minä ihan itte XOXO

Fullmoon, aka no sleep tonight

Se on taas täällä, pitää hereillä ja saa aikaan outoja unia... Nimittäin täysikuu! Tunnustaudun täydeksi kuuhulluksi, jos se tarkoittaa sitä että täydenkuun aikaan ei muutamaan yöhön nuku. Eilen uni tuli äkkiä, mutta herätykset pitkin yötä ei ollut niin kiva juttu ja sen lisäksi unet oli vähintäänkin seikkailupitoisia joten se siitä levosta. Ja tähän päälle vielä flunssa ja tukkoinen nenä niin a'vot, hyvä tulee... Varsinkin kun tällä viikolla ei yksinkertaisesti olisi aikaa olla töissä yhtään rennolla asenteella, vaan työt pitää saada tehtyä! Ainakin jos meinaa jossain välissä edes vähän lomailla, ja tarkoitus olisi!

Viikonloppu meni mukavasti, oli työpaikan virkistystapahtuma tai miksi sitä kutsuisi. Meillä yleensä ollut sellainen, että pariskunnista mukana ne ei-meillä-työskentelevät puoliskotkin ja niin tälläkin kertaa. Eli siis itseasiassa rentoa oleskelua ja touhua hyvällä porukalla, siitä kiitos tosi mukaville työkavereille ja puolisoilleen! Lauantai alkoi miesten osalta Cartingilla ja me naiset päästiin nauttimaan uudesta Bondista. Ei ollenkaan hullumpi leffa, näin sivumennen sanoen, mä tykkäsin kovastikin. Parhaita Bondeja vuosiin. Sen jälkeen Flamingon Spahan, siihen ihanaan lapsilta kiellettyyn... Älkää ymmärtäkö väärin, mä tykkään käydä lasteni kanssa reissussa tai kylpylässä, se on tosi kivaa. Mutta ihan yhtä kivaa on joskus käydä kylpylässä missä ei kertaakaan kuule sitä "ÄITIIIIII!!!"-huutoa. Hämärä mukavan lämmin alue, hiljaista puheensorinaa ja lämmintä vettä. Siihen päälle lasi tai kaksi Fresitaa tai tavallista kuohuviiniä, olla vaan. Ei voi valittaa =D Ja kun vielä lisätään kunnon ruuat, keilailut ja hotelliyö valmiilla aamiaisella... Voitte kuvitella että tämä äiti oli seitsemännessä taivaassa!

Joten toisaalta on kunnon eväät erittäin kiireiseen viikkoon... Mä lupaan ehtiä hengittää taas jonain päivänä, mutta en tällä viikolla. Se ei nyt vaan onnistu, mut jos ens viikolla? Eikä oikeestaan just nyt kiire ees silleen haittaa. Työpäivät menee nopeesti kun on töitä, pelkkä istuminen mitään tekemättä on pitkäveteistä ja tylsää. Ja kun viikkoon kuuluu pieniä hemmotteluhetkiäkin, niin tämä viikko hurahtanee ohi nopeemmin kun ehdin kissaa sanoa :P Eikä kai sitä sotkuiseen kämppään kukaan kuole? Siis kun kaiken todennäkösyyden mukaan tän kaaoksen taltuttamiseen tarvittaisiin jotain muuta kuin taivaanrannanmaalari elämänsä suunnilleen kiireisimmältä viikolta :D Siivotaan kun ehditään, kyllä siihenkin vielä aikaa löytyy jonain päivänä... No ei, ei täällä nyt onneks totaalikaaos, sellainen suloinen sekamelska lähinnä. Mitäs muutakaan??!!??

Mutta sellasia tällä kertaa, elämässä kaikki hyvin! Palaillaan taasen palleroiset, mä jatkan valvomista ja niistämistä, öitä kaikille!

XOXO, minä ihan itte

Waiting for the winter wonderland...

Syksy on jo ikävän pitkällä, tänään ilmassa tuoksui ihan selvästi talvi! Vaikka myönnettäköön, ensimmäistä kertaa elämässäni musta on kiva kun talvi tulee =D Pitkät pimeät aamut ja illat, kynttilän valo, (ja ainakin toivottavasti) lumihanget... Ehkä se johtuu siitä, kun viime talvi jäi niin lyhyeksi itsellä ton reissun takia. Kunhan ei olisi sellanen ihan täyttä räntää oleva talvi, ilman yhtään lunta. Ja keväällä kun tulisi ihanat auringonpaisteet jotka kimaltaisi hangella, se on sellanen talvi että olisi aika jees.

Tätä syksyä olen yrittäny kaikkeni mukaan piristää kaikella sillä millä voi. Olen polttanut kynttilöitäkin niin, että ihme ettei ole kattokin mustana noesta =D

Auton ikkunasta loisti tällanen auringonlasku kun yks päivä ajelin Sellosta kotiin. Vaikka välillä on tuntunut että IHAN koko ajan sataa, niin onneksi on kauniitakin syyshetkiä mahtunut mukaan. Ja punaviini on jotain joka ei kesäaikaan maistu. Syksyllä taas on mukava ottaa lasillinen juustojen kyytipojaksi. Mä siis yritän etsiä tästä vuodenajasta hyviä puolia, jos ette satu huomaamaan ;)

Ja toisaalta mä rakastan kynttilöitä, ne ei oikeen Suomen talvessa toimi. Se on ihan eri juttu siellä Thaimaassa kun yöt on kuumia mutta pimeitä. Joten onhan tässä syksyssäkin hyviä puolia... Kun oikeen etsii =D

Talvi saa siis tulla, ainakin mun puolesta. Ja ennen sitä toivotaan kuulaita, kirpeitä ja aurinkoisia päiviä tähänkin syksyyn. Palaillaan taas =)

XOXO
Minä itte

Syksy-fiiliksiä

Syksyssä on oma taikansa. Mä en pidä kylmästä enkä sateesta, mutta jostain syystä tarvitsen kuitenkin syksyä. Niitä ihania syysmyrskyjä jollon voi hyvällä omallatunnolla istua sisällä ja polttaa kynttilöitä, käpertyä sohvan nurkkaan ja lukea tai kattoa pitkästä aikaa telkkaria. Ja puhumattakaan aurinkoisen kuulaista päivistä kun puut leiskuu oranssia tai keltaista ja hengitysilma huuruaa. Niissä on oma taikansa, vaikka vuodenaikana syksy onkin mun makuun liian pitkä. Varsinkin näinä vuosina kun tuntuu että kesäkin oli yhtä syksyä.

Mä olen joskus miettinyt, että haluaisin asua pysyvästi ulkomailla, jossain lämpimässä. Mutta mitä enemmän ikää tulee niin sitä epätodennäkösemmältä se tuntuu. Ja itseasiassa, mä en halua! Voisin joka talvi sen 3-4kk olla muualla mutta mä kaipaan tätä kylmää ja karua maata. Sen opin itsestäni viime talven aikana. Siel Thaikuissa oli kiva olla mut vähintään yhtä kiva oli tulla kotiin =)

Jonain päivänä vielä mä haluan lisäksi kokea Lapin syksyn ja ruskan... Se on jäänyt aina väliin ja siellä päin tullut käytyä vaan ihan talviaikaan. Mutta eiköhän se tästä jonain päivänä korjaannu, ennenpitkää. Uus syyskokemus sitten sekin.

Kaiken kaikkiaan elämä siis tällä hetkellä mallillaan. Nautin syksystä ja kaikesta, eikä elämässä ole mitään mistä valittaa. Harvinainen tilanne! Joten otetaan siitä kaikki irti... Eletään jännän äärellä ja jännittyneinä odotellaan muutoksen tuulia. Isojakin muutoksia varmaan tiedossa, mutta niistä sitten lisää joskus myöhemmin. Nyt kaikille raikasta ja kuulasta syksyä, palaillaan taas!

XOXO

minä ihan itte =)

Elvis-fiilis

Jostain kumman syystä on Elvis-fiilis, saattaa sillä jotain tekemistä olla sen kanssa että tänään on 16.8. ja 35 vuotta kuninkaan kuolemasta, tämän jopa suomalainen media on huomioinut. Koska huolimatta siitä tosiasiasta, että Elvis on aina ollut ehdoton suosikkini en olisi tätä muistanut ilman iltalehteä. Jotenkin se tieto on päässyt lipsahtamaan aivoista, mutta eipä tuo niin vakavaa. Mutta siis, tässä tämän blogin ensimmäinen Elvis-aiheinen postaus... Mikä on sinänsä hassua, että yli vuoden tänne jo kirjoitellut ja luulisi et Elvis olisi ollut aiheista ensimmäisiä.

Mä olen kuunnellut Elvistä aina, ihan pienestä asti. Se ääni on jo lapsena saanut kylmät väreet menemään selkää pitkin, silleen hyvällä tavalla. Ja joskus alle kymmenen vanhana löysin Blue Hawai-elokuvan. Ja se Elviksen vino hymy, awwwww... Silloin nuorempana kyse ei ollut muusta kuin siitä että joku Elviksessä vetosi, sai aikaan sen että ne surkeimmatkin massa-tusina-elokuvat joissa Elviksen ainot rooli oli seistä tyhmänä ja laulaa tuntuivat suurelokuvilta. Mä olisin jaksanut katella niitä loputtomiin. Ja 68-comeback tv-special! Muistan mökkireissun perheen ja sen aikaisen parhaan kaverin perheen kanssa Lappiin mökille. Olin jo kotona kattonut, että kyseinen konsertti tulee reissun aikana telkusta ja ilmoittanut kaikille että "sillon mua EI häiritä!!!" Joten varasin sohvalle peiton ja tyynyn, että saa mukavan asennon. Jäähdytin ihan itseäni varten litran limua, olin ostanut vihreitä kuulia ja popcornia ja häätänyt kaikki muut toiseen mökkiin. Kaveri halusi tulla kanssa kattomaan konsertin. Joten siinä sitten telkku päälle ja kaverin kanssa sohvalle löhöömään ja nauttimaan. Paitsi että tämä päätti sitten alkaa pilkata Elvistä laulavaksi lihapullaksi ja miksi lie!!! Ystävät ovat tärkeitä, mutta siinä vaiheessa kaveri lensi sisävaatteissa pakkaseen kera toivotuksen painua toiseen mökkiin ja tulla takaisin kun ohjelma loppuu =D

Viime vuosina Elviksen kuuntelu yms. on ollut melkoisen kausiluontoista. Toisinaan leffoja tulee katsottua ja levyt soivat. Ja sitten saattaa mennä monta kuukautta ilman että jaksan ollenkaan kuunnella. Mutta Elvis-rojua nurkkiin on kertynyt =D Muutamia juttuja tullut itsekkin ostettua, mutta suurin osa on tullut sukulaisilta ja kavereilta ulkomaan tuliaisina. Kämpästä löytyy ainakin kahvikuppeja, kello, viltti, naulakko, käsilaukku ja magneetteja kyseisen herran kuvalla varustettuna. Viimeaikoina tosin on tullut kaveriksi hommattua Marilyniakin. Koska kiitos tämän Elvis-innostukseni koko 50-luku on inspiroinut esimerkiksi vaatekaappiani jo vuosia! Sieltä kun löytyy aitoja 50-luvun kellomekkoja ja sitten tätä uusvanhaa tuotantoa. Voisin kulkea vaikka aina kellomekossa!

Mutta tällasta Elvis-fiilistelyä =) Koitan joku kerta vaikka saada kuvia Elvis-sisustuelementeistä postaukseeni... Mutta tänään ei onnistu! Toistaiseksi ne kuitenkin kotoani löytyvät näkyviltä  paikoilta, saa nähdä kuinka kauan ja missä määrin... Se aina riippuu vähän!

Elvis terveisin,

Linduskainen ;D

Terveisiä elämäni kesästä!

Noniin, ehtii tännekkin sentään välillä jotain kirjoittelemaan. On meinaan ollut sen verran kiireinen kesä, että kone jäänyt todella vähälle kun oikea elämä on vienyt aikaa. Hyvä näin! Kuten luvattua tästä taisi tulla elämäni kesä! Ei ehkä ihan silleen kun itse ajattelin, mutta jopa paremmalla tavalla. Mulla on maailman parhaat kaverit joiden kanssa tehty vaikka mitä ja muutenkin ihmiset elämässä on lisänneet onnellisuuden määrää tänä kesänä. Koska onnellinen mä olen, onnellisempi kuin pitkiin aikoihin =) Mutta se siitä, ei oikeen osaa muuta kirjoittaa... Joten anteeksi te harvahkot lukijani, tarkempaa päivitystä ehkä taas sitten syksymmällä tai viimeistään sitten kun kiire helpottaa, jos se ikinä helpottaa!

Tässä tunnelmia kesän varrelta=)

Adios,  till the next time,

Minä ihan ite XD

Summer is crazy!!! (and I'm loving it ;)

Tää kesäkin jo yli puolessa, suunnilleen... Mutta onpahan tähän mahtunut tapahtumia =D Kesäkuussa oli Chrisina Perrin keikka, ihan loistava! Ollaan oltu useemmallakin mökillä, uitu jopa vaikka vesi olikin järkyn kylmää ja saunottu kun viimestä päivää. Ja edessäkin vielä vaikka mitä kesäteatterista lähtien. Ei siis valittamista varsinaisesti tässä elämäni kesässä... Ollut hauskaa ja saanut olla niiden maailman parhaiden kavereiden kanssa. Lasten kanssa touhuttu ja oltu, yksi mökkireissu heidänkin kanssa. Ja nyt kun oon pari päivää ollut kohta kipeenä, järkyssä kuumeessa, niin lapset on ruokkineet äidin ja pitäneet huolta että äiti juo tarpeeksi teetä tai vettä ja auttaneet muutenkin niin ettei koti ole ihan kaaoksessa. Mun lapset <3

 Tossa muutama kuva, yksi sieltä keikalta ja loput mökiltä. Huolimatta tän kesän todella epävakaista säistä mökkiviikkoon mahtui muutama upean aurinkoinen nahan grillaus-päivä. Mutta sais se kyllä ilmat muuttua ees astetta paremmiks... Missä on mun aurinko, mrr!!! Kun tuskin ens talvena ees rahaa lähteä mihkään lämpöön, jos ei nyt ihmeitä satu...

Mutta tiedättekö, mä olen näistä säistä huolimatta tällä hetkellä onnellinen =) Mun maailma on jotenki ihmeellisesti nyrjähtäny radalleen, toivotaan että se pysyykin siellä!!! Ja pisteenä i:n päällä, eilen posti toi mulle ihanan yllärin! Tosi makea korusetti nimettömältä lähettäjältä... Mä taidan kyllä tietää kuka se oli, joten jos oon oikeessa niin kiitos H, toivottavasti nähdään pian!

Sellasta tällä kertaa, ei taaskaan mitään erityistä tai ees järkevää... But that's me, what can I do =P Palaillaan taasen!

XOXO, Linda elämänsä kesästä <3

I'm alive!!!

Kyllä se vaan niin on, että kesä ja aurinko sopii mulle! Jotenkin ihan älyttömän hyvä olla aivot narikassa, edessä ihan mahtava kesä! Mä olen pistänyt kunnon pisteen itseä rikkoville ja vaivaaville asioille ja jatkanut matkaa. Ja sen lisäks päättänyt vaan elää jonkun aikaa ja kattoa mihin sitä mahtaa päätyä, nautin elämästä ihanien ihmisten kanssa. Yritän tän kesän katsella rauhassa elämää päivä kerrallaan, ilman että stressaan,  ylianalysoin tai pohdin asioita puhki... Annan elämälle mahdollisuuden heittää mut sinne mihin se nyt sitten heittääkin. Jos sitten elokuun lopussa vaikka pitää välitilinpäätöksen ja katsoo että missä kohtaa elämää sitä oikein on. Mä olen jo siitä Thaimaan matkasta asti yrittänyt opetella tätä menetelmää, mut se on meikäläisen luonteella ollut vähän niin ja näin. Mutta jospas se nyt onnistuis vihdoinkin =D Eli elämä ole hyvä, it's your turn to do something, I'm not gonna ;) I'm just gonna lay back, sit and wait... We'll see where I'll end up!

Ja tämän kesäfiiliksen kunniaks leikkautin tukkanikin vähän uuteen kuosiin. Ja hankin taas iki-ihanat kynnet...

Plus selvisin vaatekriisistä koska paketit tuli ajoissa ennen huomista!

Eikö ookkin ihanat??? Ja niin mun tyyliset ettei voi olla olematta tyytyväinen, vaikkei ihan tollasta kroppaa niissä sisällä sitten olekkaan ;)

Kaiken kaikkiaan siis tällä hetkellä elämää katselee suhteellisesti ottaen onnellinen ihminen. Onhan sitä tietysti aina välillä niitä päiviä että elämä ottaa päähän ja ei pitäisi aamulla ees nousta sängystä kun kaikki menee pieleen. Mutta se kuuluu elämään! Onneksi suurimman osan ajasta päässä paistaa aurinko vaikkei ulkona aina paistaiskaan, ja perustyytyväisyys elämään ja sen kulkuun kuuluu mun luonteeseen... Joten elämäni kesää odotellen, life give me your best shot, I think I'll survive ;)

XOXO, love, peace and rock'n rolla, Minä itte <3

Me myself is back in business...

Mä en tiedä mitä on tapahtunut tai miksi... Tai no, saattaa mulla olla siitä aavistus, mun aivot kun ei ole luotu odottamaan loputtomiin mitään ja kun saa asioita selväksi niin on helpompi hengittää. Mutta siis jokatapauksessa, viimeisen viikon mulla on taas ollut pikkuhiljaa oma itseni-olo. Päivä päivältä enenevässä määrin. Mulla kulkee henki ja on kevyehkö olo =) Kesä on täällä ja elämässä ei varsinaisesti mitään vikaa. Itseasiassa pohjimmiltaan mun elämä on hyvää. Tiedossa mahtava kesä, kivaa tekemistä, ihania ihmisiä ja menoa ja meininkiä. That suits me, perusluonne kun ei kestä kotona istumista ja himmailua! Siinä hajoaa pää, mä tartten elämää!!!!

Tänään mä heräsin auringonpaisteeseen! Mulla on lapset kotona ja ajateltiin tällä viikolla tehdä piknikkiä vaikka Suomenlinnaan jonain iltana. Koska vaikka äiti istuu konttorilla päivät pitkät niin lapsilla on kuitenkin kesälomaa ja on kiva tehdä kaikkea yhessä. Ja eiköhän me muutakin keksitä, toivottavasti kelit on hyvät että voi olla ulkona! Meidän lähellä on ihana puistokin missä voi oleilla, löytyy aurinkotuoleja yms. Että eiköhän sielläkin tule tänä kesänä aikaa vietettyä!

Keäs on kyllä maailman parasta aikaa!!! Eipä tässä muuta, palaillaan taas... Hyvää kesää kaikille,

XOXO, Minä, ihan itte =)

Aivot kohti narikkaa...

Mä olen pohtinut pohtimistani aina kun tätä blogia kirjoitan, että kuinka henkilökohtasista haluan tänne kirjottaa... Ja todennut, että en liian, en niin paljoa että koko ihminen revittäisiin muiden taholta palasiksi. Mä olen avoin ihminen, kuten kaikki mut tuntevat (ikäväkseen?) tietänevät. Ja mä olen ollut viimeset vuoden sellaisessa prässissä, että vähemmälläkin tuntuu että pää hajoaa. Itseasiassa enemmän tai vähemmän vuodesta 2009 kun isäni sairastui. Ja varsinkin kun siitä mentiin pari vuotta eteenpäin, ja isä meni vielä kuolemaankin. Maailman paras mies. Ihan paras. Ilman mitään epäilyksen häivääkään. Sellaista ei tule toista. Ja mulla on niin hirvittävä ikävä hetkittäin, että tuntuu ettei saa ilmaa. Ei se varmaan ulospäin näy, koska mä olen pohjimmiltani positiivinen ihminen: nauran ja pidän hauskaa. Ja sekin on totta, surun kanssa voi elää. Ja mulla oikeesti on hauskaakin, tosi hauskaa ja kohtuullisen usein. Mutta mä surenkin, tosi kovin ja kohtuullisen usein. Nytkin mun tekis mieli soittaa isälle, kertoa miten menee, mutta kun ei vaan voi. Ja vieläkin tulee niitä hetkiä, että mä olen tarttumassa puhelimeen ja soittamassa... Se on jotenki jopa spookyä, kuinka sen voikaan välillä unohtaa että ei sitä ihmistä olekkaan. Mutta sitten sen taas muistaa... No, elämä on.

Muutenkin viime vuodet menny sellasta haipakkaa, että välillä hirvittää. Talvella Thaimaassa oli pakko pysähtyä, mutta muuten ei ole tullut montaa kertaa sitä tehtyä. Elämä on ollut yhtä vuoristorataa, on menty ylös ja toivottu kuuta taivaalta ja toisaalta tultu alas ja lujaa. Eikä viime viikkoina ole sitä oikeaa mua pään sisällä kovin usein näkynyt. Joten saanko mä olla just nyt vähän väsynyt? Ja lyödä aivot narikkaan täksi kesäksi, eihän ole pakko ajatella mitään? Jos mä vaan elän, nautin lämmöstä ja auringosta (toivottavasti ainakin!!!), mansikoista ja hiekkarannasta? Enkä mieti mitään sen kummemmin, olen vaan lasteni kanssa tän alkukesän ja loppukesän kun ovat isällään koitan nauttia vapaudesta...

Mä olen löytänyt taas pari uutta mietelausettakin, jotka osuu ja uppoaa...

"Sometimes when you give up on someone, it's not because you don't care anymore, but because you realize they don't"

"Life is too important to be taken seriously" -Oscar Wilde

Että sellasta, sekavaa ja pohdiskelevaa tällä kertaa =) Mutta mun aivot lensi nyt narikkaan! Tulkoon tästä  kaikkien aikojen sinkku-kesä, jonka muistaa ja pitkään. Ja syksyllä toivottavasti vastassa on levänneet aivot (siis kun ne sieltä narikasta kaivan lopulta) ja mielenrauha... Ei kai se ole liikaa pyydetty??

Nyt hyvää yötä palleroiset,

XOXO, minä

Summer on my mind...

Juupajuu, pitkästä aikaa tällanen rento kotiviikonloppu. Oltu vaan lasten kanssa, katottu lätkää ja muksut on menneet menojaankin ulkona välillä. Sen verran isoja nuo jo on, ei varmaan mene montaa vuotta kun eivät enää äidin kanssa jaksa mitään touhuta! Tavallaan se on ihan mahtavaa ja toisaalta taas... Mihin mun vauvat on kadonneet, vastahan ne syntyivät???

Muuten ollut melkonen viikko, pomo (lue pikkuveli) lomalla ja saanut töissä selvitellä välillä melkosia kysymyksiä! Tyttökaverien kanssa pidettiin saunailtaakin yhtenä iltana, ai että teki hyvää. Mikähän siinä on, että sauna on meikäläisellä vaan verissä??? Voisin saunoa vaikka joka ilta, mutta yksin ei viitti. Se on seurassa hauskempaa. Mutta oma sauna on kyllä sellainen, mistä en helpolla luovu. Tänne siis otetaan aina saunavieraita vastaan!

Tänään iltapäivällä mulla on ollut jotensakin levoton olo... Oli pakko käydä lenkilläkin päätä tuulettamassa, mutta silti ajatukset kiertää sellasta kehää että ei terve! Mutta täytyy myöntää, että yllätti minkälaisia maisemia tästä ihan läheltä löytyy!!! Oli kuin ois maaseudulla ollut, peltoa ja omakotitaloja ja jalan alla hiekkatie, jotekin siitä nautin vaikka muuten täällä kaupunkimakisemissa tällä hetkellä viihdynkin. Ja lenkki teki hyvää, vaikkei aivoja tuulettanutkaan ehkä tarpeeksi. Toisaalta tuulettaisko mikään? Minkäs teet, kun on liikaa mietittävää asioista joille ei itse voi mitään...

Piti laittaa lenkkeily-maisemista kuviakin, mutta jostain syystä en saa niitä kameralta koneelle. Joten teidän täytyy nyt vaan uskoa mun sanaa, että maaseudulta näytti =D

Tästäpä nyt tulikin mielenkiintonen postaus, pahoitteluni! Ei vaan mitään järkevää ole tapahtunut elämässä, eikä oikeen aivoissakaan niin tämä siitä on sitte seurauksena... Kyllä tämä taas tästä, eiköhän ennen pitkää tule jotain mistä saisi järkevänkin postauksen aikaiseksi! Kesäkin edessä. Vaikka senkin suunnitelmat melkoisen levällään, kun vielä en ole halunnut mitään lyödä lukkoon. Mutta eiköhän siihen kaikennäkösiä suunnitelmia ole tulossa! Joten näissä tunnelmissa, nähdään taas ja hauskaa kesäloman odottelua kaikille,

Minä ihan itte =)

Hyppyrottafiilis ja MM-lätkää

Takana tiistaista asti ihan perus normaali viikko mutta fiilis hyppyrottamainen... Tiedättehän, sellainen ettei oikeen osaa paikallaan olla ja vaikea keskittyä mihinkään! Tuntuu että hyppii kotonakin seinästä seinään. Töissä sentään saanu osittain valjastettua tätä energiaa työntekoon ja kotonakin siivoamiseen ja jumppaan. Joten no hätä sikäli... Eikä tässä viikossa siis mitään vikaa ole, aurinkokin paistanut suurimman osan ajasta ihan täydeltä terältä! Ja hyppyrottafiilis ei ole edes mitenkään varsinaisen huono fiilis, ennemminkin odottava ja lievästi hepuloiva lähinnä =D Että siis sellainen viikko tällä kertaa!

Tänään alkaa lätkän MM-kisatkin, tämän naisen vuoden odotetuin tv-tapahtuma. Paitsi että tänä vuonna pääsen paikanpäälle seuraamaan kahtakin matsia, can't wait! Suomi-Valkovenäjä tänään, sitä olisi tarkoitus pojan kanssa hiihdellä katsomaan. Ihan mahtavaa! Lätkä vaan on mun laji, noinniinkun siis sohvalta katseltuna, mä en meinaan osaa luistella. Uskomatonta, kun Suomessa asutaan, mutta näin se vaan on...

Tällä kertaa kaikki järkevä sanottava on jostain syystä kadonnut taivaan tuuliin joten te, rakkaat lukijat saatte nyt tyytyä tähän löpinään! Jossa ei varmana ole mitään järkeä, mutta elämä on =D Toivotaan viikonloppuun auringonpaistetta ja kaikkea kivaa, hymyilevää elämää siis.

XOXO, minä <3

Elämää ei sen enempää

Kummallinen viikko elämässä. Mä olen aina tottunut olemaan peruspositiivinen luonne, en osaa synkistellä. Mutta auringonpaisteisista päivistä huolimatta tää viikko on ollut melkosen mollivoittoinen. Jotenkin mikään ei ole tuntunut hyvältä tai oikealta, vaan asia toisensa jälkeen on ollut jollain selittämättömällä tavalla epätasapainossa ja pielessä. Varsinkin oma olo, olen epävireessä enkä tykkää tunteesta. Onko se jonkunasteista kevätväsymystä, siitä ei hajuakaan. Jotenkin tähän päivään sopii tää biisi:

Ei sillä, Apulanta nyt sopii tilanteeseen kun tilanteeseen. Mutta agressio kuvaa ehkä parhaiten tän viikon tunnelmia...

Tosin, on tässä viikossa ollut hyvääkin, kunhan vaan pää pääsee samalle tasolle. Ja viikonloppuna kaikkea kivaakin. Eilen löysin elämäni kengät, ihan täydelliset jotka luo illuusion korkokengistä vaikka eivät itseasiassa ole mitenkään kamalan korkeat. Mutta mielettömän hyvät jalassa, eivät kiristä tai purista vaikka tänään ollut koko työpäivänkin ne jalassa. Korko vielä iskuvaimennettu, joten sekin auttanee asiaa. Löysin ne Sellosta, olikohan se Nielsen nimisestä kenkäkaupasta...

Nää on ihanat, Tamaris-merkkiset <3

Onneksi mielialan kannaltakin oli kampaaja varattuna tälle päivälle ja muutosta tuli melkoisesti. Nyt on kesälook viimeistelty =)

Mä suorastaan rakastan tätä hiusväriä! Jos ei näillä eväillä mieli ja olo piristy niin ei sitten millään!!! Joten hyvää viikonloppua kaikille, koitetaan nauttia keväästä ja auringosta!

XOXO minä

KEVÄT! Need I say more???

Aurinko!!! Voi että mä olen odottanut tätä siitä asti kun Thaimaasta kotiuduin, että alkaisi kunnolla Suomen ihana, aurinkoinen kevät. Ja nyt on ollut kaksi todella lämmintä päivää ja auringonpaistetta, eilen jopa pääsi grillailemaan kun kävin kynsihuollossa serkulla maalla. Toinen kevään varma merkki oli myös tossa edellisessä lauseessa. Tuntuu olevan joka keväinen juttu että laitan rakennekynnet! Jotenkin aina talvi menee silleen, ettei niitä tarvitse tai kaipaa, mutta kun kevätaurinko alkaa pilkahdella niin omat lyhyet ja lohkeilevat kynnet ei vaan  yksinkertasesti enää kelpaa. On pakko saada kynsiin väriä, pituutta ja dramatiikka, vasta sitten tuntuu, että kevät taitaa olla tulossa. Hullua, mutta jokakeväistä...

Webbikameralla otettu kuva, joten pahoittelut laadusta, mutta mä niiiiin tykkään näistä kynsistä! Seuraavalla kerralla sitten varmaan jotkut kesäisemmät, vaikkapa keltasta joihin upotetaan limenviipaleet? Voisi toimia!

Kesää odotellaan jo kovasti, tänään vuokrasin kesämökinkin viikoksi. Huolimatta siitä tosiasiasta että mä olen ihmeekseni huomannut viihtyväni taas pitkästä aikaa kerrostalon asukkina ihmisten keskellä, niin kesällä kaipaa vähän sitä "maalaiselämää". Enkä mä sano, ettenkö siihen joskus vielä palaisi ihan kunnollakin, siis asumaan maalle. Mutta tällä erää tää asumismuoto juuri täällä tuntuu kumman omalta. Hetkittäin käynyt mielessä, että mihin se minä on kadonnut? Se, joka tykkäsi asua maalla, tykkäsi siitä ettei niitä ihmisiä niin ollut siinä ympärillä, ei koskaan enää halunnut palata betoniviidakkoon... Mä olen kummasti kadottanut sen jonkun palan itsestäni viime aikoina! Mutta kai se on muutosta, ja muutos on välttämätöntä, ilman sitä kaikki vaan jämähtäisi paikalleen! Ja joskus tulee elämäntilanteita että muutos vaan on pakollista itsensä takia. hyvähän se sitäpaitsi on, että tehty muutos tuntuu hyvältä!

Hyvää kesän odotusta kaikille! Mä lähden nyt laittamaan itseäni unille, viime viikkoisen flunssan jäljiltä vielä vähän puolikuntoinen olo! Nähdään taas, ihanaiset <3

"why do you always insist on taking the hard road?" and summerdreaming

Someone once asked me "why do you always insist on taking the hard road?" I replied "why do you assume I see two roads?"

Palataan siis lempi aforismeihin ja lainauksiin netistä, tällä kertaa suomeksi, kun se kuitenkin on mulle luontevampi kieli kirjottaa. Tässähän sitä toisaalta on taas jonkunlaista teemaakin blogille pitkästä aikaa. Kun matkustelua koskevat jää tässä vähän vähemmälle, johtuen siitä tosiasiasta, että viime talven upea reissu veti budjetin sellaiseksi että nippanappa risteilemiseen on täksi kesäksi rahaa =D

Jotenkin toi yllä oleva lainaus kolahtaa meikäläisen elämään ja katsantokantaan liiankin kovaa. Mä menen aina ja kaikkeen sitä vaikeinta mahdollista tietä. Joo, voi olla että olemassa olisi helpompikin tie... Mutta ei, mun on aina pakko puskea sieltä ryteikön kautta. Ja sitten huomaan aina olevani enempi tai vähempi pulassa. Tai ainakin satuttaneeni itseni taas kerran. Joku voisi kutsua sitä terveen itsesuojeluvaiston puutteeksi, mikä toki saattaa pitää paikkansakin. No, toivottavasti ihmiset mun elämässä jo tuntee ja hyväksyy, koska en osaa muuksikaan muuttua. Kaipa se niinkin on, että ne jotka hyväksyy ja ymmärtää tätä kummallista luonnonlasta pysyy, muut lähtee mun elämästä litomaan ennemmin tai myöhemmin. Mutta tosiaan kolahti tämä. Pitäisi ehkä opetella menemään joskus sitä tasasta ja helppoakin reittiä määränpäähänsä, tai ainakin oppia muistamaan et sellainenkin reitti on olemassa...

Kesä lähenee... Mä niin elän toivossa että se on hyvä ja lämmin kesä, täynnä aurinkoa, ystäviä ja huoletonta elämää. Päätin että tästä tulee mun elämäni kesä! Mä en murehdi mistään vaan elän hetkessä ja nautin vapaudestani. Lapset on ensimmäistä kertaa kokonaisen kuukauden isällään ja mitä kaikkea siinä kuukaudessa ehtiikään tehdä! Ja toisaalta lastenkin kanssa ehtii vaikka mitä ja vähän päälle. Mä toivon että mun kesä näyttää tältä:

Näitä haaveillen flunssakin selätetään nopeammin, on niin tukkoinen ja kipeä olo, että töistäkin oli pakko lähteä kesken päivän... Hatsuuuh, ja kesän odotuksia kaikille palleroisille, kuullaan taas <3

Suomimelankoliaa

Mikä siinä oikeen on, että vaikka miten yrittäis niin meikäläiseen ei pirteä musiikki uppoa? Jotenkin Suomimelankolia iskee jonnekkin syvälle ja kovaa, pirteä musiikki ei tunnu miltään. Kuitenkin olen musiikki-ihminen, lähes aina jotain musiikkia taustalla. Ja näistä synkähköistä suomi-biiseistä löytyy joka tilanteeseen jotain. Laitetaan nyt lempimusiikkia, tämän hetken top 5. On ollut kivaa, veljen muksut olleet hoidossa monta päivää ja tehty kaikkea mukavaa, herkuteltu ja jopa nukuttu päiväunia ja muutenkin. Ja nää biisit soineet tänään, tavalla tai toisella sellaisia, että tällä hetkellä soivat usein kotona ja töissä. Toki täytyy muistaa, että yksi artisti on aina mun elämässä ykkönen, eli Elvis. Eikä sitä muuta mikään. Mutta Elvis poislukien tämän hetken top5 =D

1.

Juha Tapion oikeestaan koko tuotanto on sellasta, että tulee soitettua paljon. Sanoitukset kohdillaan.

2.

Tässä toinen artisti, jonka biisit uppoa kerta toisensa jälkeen. Ja tää kappale on jo pidempään ollut yksi ehdottomista lemppareista, kukapa meistä ei haluaisi elää niin ettei vanhana tarvitse katua? Elämää pelkäämällä kaikki jää kokematta, joskus on pakko uskaltaa elää ja kokeilla kaikkea. Vaikka menisi pää edellä pöpelikköön ja satuttaisi itsensä niin tietää eläneensä täysillä! Ja oman osani sitä pöpelikköön lentelyä olen kokeillut, alkanut jo vähän sitä pelätäkin, mutta silti tahdon elää... Ihan mieletön biisi siis!

3.

Tässä on mies jonka ääni on aivan mahtava, muutenkin Vesku Loirista tykännyt lapsesta asti... okei, ei nämä omia biisejä tietty ole esim. tolla Lappi-trilogialla, mutta tulkitsijana ylivoimainen! Tästä kappaleesta tykkään kyllä muidenkin esittäminä, mutta Vesku on ehdoton ykkönen! Ja vaikka oma pikkusiskoni on asiasta eri mieltä, niin tästä tulee jotenkin edesmennyt isäni mieleen... En oikeen edes tiedä miksi..

4.

Okei, mä en oikeasti pidä Lauri Tähkästä yhtään... Tykkäsin elonkerjuun aikoihin, mut nyt en. Mutta tää biisi!!! Jostain syystä tää puristaa rintaa ja itkettää, mutta sellasella tavalla että pakko kuunnella aina uudelleen. Yksinkertaisesti ihana!

5.

Tämä nyt ei oo suomalainen, mutta uppoaa silti tähän melankoliseen mieleen. Lähes kaikki Adelelta on sellaisia, että jotenkin kohtaa oman elämän. Sama kyllä koskee itseasiassa Christina Perriäkin.

Kuten tästä huomaa, mulla on melkosen mollivoittonen musiikkimaku. Toki kasari-sukkahousu-hevikin on lähellä sydäntä, ja suomihevi yleensäkin. Mutta viimeset pari vuotta tehneet sen, että tämä on top 5. Lähellä sydäntä, ja ihania biisejä =)  Näiden tahtiin on itketty, toivottu ja eletty. Mitä teidän top5 musiikkiin kuuluu?

Ulkona sataa räntää, että siihenkin tämä musiikki sopii =D Jospas se tästä kevääksi alkaisi kääntyä, ja aurinko alkaisi paistella. Sitä odotellessa, nautinnollisia musiikkihetkiä =) Minä laitan nyt kynttilät palamaan, lapset katsovat smurffeja videolta ja äidillä hetki aikaa siivoilla ja sitten istua alas ja olla vaan...

Sisustelua ja sielunmaisemaa

Uuteen kotiin jo päästy asettumaan. Kiitos ihanalle muuttoporukalla jonka avulla kotona alkaa jo kaikki olla kohtuullisen paikallaan, huomioon ottaen sen ettei muutosta ole vielä viikkoakaan. Ainakin nyt muuttoratkaisu tuntuu hyvältä. Koti on kaunis, uusi, puhdas ja valoisa, kaikkea mitä edellinen ei ollut. Ei sillä, monta vuotta sielläkin tuli hyvin viihdyttyä. Joskus kuitenkin on tarpeen tehdä täydellinen suunnanvaihto. Tai kukas sen tarpeellisuudesta toisaalta tietää, mutta nyt se tuli kuitenkin tehtyä... Eikä tunnu pahalta, eli ihan jees. Muutama kohta asunnossa on, mistä tykkään erityisesti. Tässä kuvia muutamasta niistä:

1. Elkää kiinnittäkö huomiota sotkuiseen pöytään, vaan tohon ihanaan seinään =) Kiitos ystävien ideasta, vanha taulu muutti vaakatasosta pystyasentoon ja koristaa makkarin sijaan ruokailutilaa.

 2. Vessan laatoitus oli valkoista ja harmaata. Ja alkuperäinen tarkoitus oli tehdä siitä ihan neutraalin värinen ja oloinen kylppäri. Mutta jotenkin toi punainen lipasto huuteli IKEAn hyllystä puoleensa, joten tällainen siitä sitten tuli: (kamera rikki, joten kuvien taso melkosen huonoa kun on kännyllä otettu...)

Jotenkin ollut tämän alkuviikon kauhean väsynyt. Siis ihan oikeasti fyysisesti väsynyt kun viikonloppu meni vähillä unilla. Eikä oikein ole Nukku-Masaa sen jälkeenkään liiemmälti näkynyt, mikä ihme lieneeki sitten mua hereillä pitämässä. Jotenkin vaan yöllä ajatukset kiertää kehää, ei tiedä mihin ja miten pysähtyä. Sitä haluaa ja ei halua, pelkää ja on rohkea. Miten voi olla, että ihminen on melkein 33v, tietää ja tuntee itsensä, jopa pitää itsestään. Ja silti pelkää elämää??? On se kummallista, mutta minkäs sille mahtaakaan =)...

Kaikesta huolimatta tänään paistaa aurinko. Ja pohjimmiltaan Lindalla hyvä olla, hymyilyttääkin =) Voisi tämä elämä hullumpaakin olla, vaikkei juuri nyt kauheesti tiedäkkään mihin ja miten on matkalla loppujen lopuksi. Kaipa sekin jonain päivänä selviää, ei sitä tarvitse tässä elämän vaiheessa tietääkkään toisaalta... Sitä odotellessa, oikein aurinkoista ja hyvää kevätpäivää kaikille, missä sitten lienettekin =)

A new experiment... And my favorite aphorisms

I've decided to try to write in English for a change... I've always been able to think in English, but my spelling in written one is not so good, so sorry for the mistakes I make =) Why am I doing this? One of my friends is writing a blog in English, and she tried it out in Finnish, so I desided to do it the other way round... We'll anyway, my time has been pretty limited this week. I'm moving out of our current home this saturday and I haven't yet been able to end the packin. And with that going on, I am still a single mother of two adorable children, I do love them. But it takes time and energy to deal with their homework, dinners, bedtime storyes etc. And like that isn't enough, I work fulltime. Haven't hade a single day off from work for packing. But tomorrow I'll spend the day out of office trying to get everything ready for saturday morning.

Today I ran into some beautiful aphorisms or quotations... Some of them where like made for me, even though I at first had to wonder what and how they where ment to be understood. And most of them are rubbish, you can't deny that. But some, they shoot straight to ones heart and leave one wondering if they were made for me. Here are some favorites of mine:

"Sometimes you have to let go of what you never had, to find what you deserve"
At first I was like, ok, how can you let go of something you never had... But then it hit me! Sometimes we are so caught up with something we truly and honestly want that we live like we have that something even though we don't and probably never will. Do you have the slightest idea of what I mean? So this is about letting the idea of something we want but won't get, go. Just getting over it, and moving on. Because there are times, when the thing we want so badly is blocking us from seeing something true approaching. Ok, this was kinda deeply thought, I don't know if it's ment that way originally... But somehow this was something that moved me.

Ok, due to the fact that time is running out on my packing I have to quit writing tonight... So only one favorite aphorism today. I'll continue with the others later =) So, with the help of two energy-drinks, I'll carry on with what I'm doing. Hope to see, if this English-written blog will have any more readers? Feel free to leave a message, and join in as a reader! I think in the future I could easily write at least part of this blog in English. How does that sound for you?

Truly yours,

Linda <3

Muutoksia muutoksia

Kun kerran muutosten alkuun pääsee niin laitoinpa vähän tätä blogiakin uuteen kuosiin... Vaihtelu virkistää. Muutto lähestyy kovaa vauhtia, enää muutama päivä reilu viikko niin pitäisi tavarat kantaa uuteen paikkaan. Huomenna pääsen uudelle asunnolle mittailemaan, että mikä mahtuisi minnekin. Ja ensi viikon perjantaina saan avaimet ja pääsen jo ensimmäiset jutut viemään uuteen paikkaan. Jännää! Ja ikeaan pitäisi jossain vaiheessa piipahtaa, jotain uuttakin sentään uuteen asuntoon vaikka aika pitkälti vanhoilla pärjätäänkin. En ole muutenkaan ihmisenä sellainen, että laittaisin kalustuksia uusiksi ilman mitään kunnon syytä. Ja jos vanhana löytyy niin aina ennemmin ostan käytettyä kuin uutta. Mutta nyt ei aika riitä lähteä näitä metsästämään käytettynä, joten tällaiset pitäisi ainakin eteiseen hommata... Onneksi eivät ole uutenakaan kalliit, muuten voisi iskeä piheys =D

Kaksi tällaista tarkoitus eteiseen laittaa, kyllä kelpaa kaulaliinat ja pipot säilyttää! Ihan peruslipasto, mutta nätti ja ennenkaikkea kohtuuhintainen!

Muutama pikkuongelmakin sisustuksessa on, joihin pitäisi keksi ratkaisut: Sohva olohuoneeseen jossa mun pitäisi pystyä myös nukkumaan. Runkopatja jaloilla tulee rungoksi kyllä, mutta lähinnä se miten siitä saa helpoimmin sohvan päiväsaikaan, jossa olisi myös mukava istua. Äiti onneksi on ompelutaitoinen kun multa se taito puuttuu, joten tummanruskealla kai se päällystetään ja selkänojaksi iso kasa erikokoisia tyynyjä. Turkoosia ja tummanruskeaa, siinä olohuone-keittön värimaailma. Ja vähän mausteeksi keltaista, muuten tulee liian väritöntä... Olohuoneeseen pitäisi myös hankkia jonkunlainen senkki/lipasto säilytystä varten, mutta sen hankin kai sitten siinä vaiheessa kun näen miltä olohuone muuten näyttää. Ja sohvan suhteen vinkkejä otetaan mielellään vastaan!

Ihan innoissaan ollaan siis koko perhe muutosta! Pojan koulukiusaamistilanne on onneksi rikosilmoituksen myötä vähän rauhottunut, joten tämä melkein pari viikkoa on mennyt kohtuullisen rauhallisesti ja on voinut keskittyä pakkaamiseenkin. Aamulla vien lapset kouluun ja äitini hakee heidät iltapäivällä niin ei tarvitse koulumatkojakaan pelätä. Ja ihan varmasti pojalla kestää pitkään täysin toipua asioista, mutta nyt ollaan matkalla oikeaan suuntaan. Joten äitinä luottavaisin, mutta tarkkaavaisin mielin tarkkailen kouluelämää ja lasten mielialoja jne. Kyllä meidän pikkuperhe tästä selviää, taas ehkä astetta vahvempinakin, ainakin kokonaisuutena! Ja entistä yhtenäisempinä =)

Viime viikko kyllä meni tällä äidillä valvoessa ja murehtiessa. Kyllä nuo lapset niin tärkeitä ja rakkaita on, ei äiti voi olla hyvillä mielin kun lapsilla on joku hätänä. Ja valvominen, väsymys ja huoli saa aikaan sen, että kaikkia kipupisteitä monen vuoden ajalta särkee. Joten itsellä ollut melkoisen kevätblues viimesen pari viikkoa. Väsyttänyt niin, ettei ole meinannut aamuisin päästä sängystä  ylös ja iltaisin ei ole osannut mennä nukkumaan. Mutta onneksi minun pohjavire on optimistin, syvällä sisällä asuu aurinko ja tietoisuus siitä että vaikka asiat menisi pieleen niin niistä noustaan. Että oman itsen kanssa on hyvä olla ja elää, sitä ei mikään muuta tai vie pois.

Eilen paistoi aurinko ja viime yönä tuli nukuttua pitkään ja hyvin. Aamulla herätys levänneenä siihen että mittari on reiluhkosti plussan puolella. Joten aurinko on mielessäkin jo ihan nousemassa, kevätblues joutaa roskakoriin!!! Tässä tähän päivään, new day, I'm feeling good =)

Julmuutta eikä mitään muuta

Tiedättekö sen tunteen, kun oman lapsensa saa ensimmäistä kertaa syliinsä? Sen syvän ja ehdottoman rakkauden ja tietoisuuden että tässä on ihminen jonka ohitse kukaan ei koskaan tule menemään? Jossain syvällä äidin sydämessä herää silloin naarastiikeri, joka on valmis puolustamaan omaansa vaikka mikä olisi. Elämässä voi olla vaikka ketä tärkeitä ihmisiä ja vaikka mitä mukavaa ja ihanaa, mutta kun omaan lapseen sattuu niin kaiken on valmis tiputtamaan ja ryntäämään sydän kurkussa keskellä päivää kaahaten pelastamaan tilanteesta kuin tilanteesta. Jos ette tiedä tunnetta omakohtaisesta kokemuksesta, niin uskoakseni kuka tahansa pystyy siihen samaistumaan ja edes yrittämään ymmärtää mistä siinä on kyse =)

On karmaiseva tunne saada kesken päivän puhelu joka katkeaa kesken. Jossa oma lapsi kirkuu puhelimeen, että äiti mitä mä teen? Ne hakkaa veikkaa ja sitä sattuu, auta, mitä mä teen? Ja suunnilleen siinä vaiheessa puhelu päättyy ja äidin sydän tuntuu pysähtyvän ikuisuuden pituiseksi hetkeksi... Jonka jälkeen se alkaa hakata tuhatta ja sataa ja jalat juoksevat kohti autoa ja lapsia. Onneksi tilanne ei ollut ihan niin paha kun sillä hetkellä tuntui, lapset pääsi turvallisesti kotiin, pakoon toisia jotka kiusasivat ja päätyivät lyömään poikaa niin että naamassa oli iso ruhje. Mutta silti, ei kenenkään lapsen pitäisi joutua elämään edes tämän vertaa läpi koulumaailmassa.

Kyseessä on lapsi, joka on jo vuosia kärsinyt jatkuvista päänsäryistä kouluaamuina. Jonka maha on ollut kipeä useammin kuin äitinä haluaisi muistaa kun on pitänyt lähteä kouluun. Joka on yrittänyt vuosia sanoa, ettei halua kouluun... Kun on siellä kavereita, mutta kun mikään hänen tavara ei ole koskaan tarpeeksi hyvä. Eikä vaatteet oikeanlaiset. Naurukin on ärsyttävä. Pieniä vihjeitä pitkin matkaa siitä että kaikki ei ole hyvin. Monta kertaa poika on joutunut "tappeluun" kouluikänsä aikana ja istunut jälki-istunnoissa kun on myöntänyt lyöneensä. Mutta se mitä poika jätti kertomatta, oli että koulussa oli poikaporukka joka kiusasi haukkumalla, uhkailemalla ja fyysisestikin. Vasta tänä talvena uskalsi vihdoin sanoa, että häntä on tönitty, lyöty ja potkittu ja kun hän on puolustautunut niin tilanne onkin kääntynyt niin että vika on hänessä. Äitinä olen jokaisessa koulupalaverissa yrittänyt sanoa, että kun poika sanoo että sitä kiusataan. Ja koulun taholta on vedottu vaan että pojat nyt nahistelee, ja toisia poikia ärsyttää vähän kun omani on kovaääninen ja vilkas. Kyllähän hän onkin, mitä sitä kieltämään... Mutta se EI OIKEUTA KIUSAAMAAN!!!

Onneksi poika vihdoin uskalsi asiasta puhua ja tilanteeseen saatiin puututtua, nyt kun koulua tässä ympäristössä on muutama viikko jäljellä... Miksi minä siitä täällä kirjoitan? Ehkä muistuttaakseni itseäni siitä, että jatkossa ajan lasteni asiaa tiukemmin ja aktiivisemmin jos alkaa näyttää siltä että asiat eivät ole hyvin! Ja myöskin siksi, että jos jollain on sama tilanne niin tietää ettei ole yksin. Koulukiusaamista on olemassa, paljon ja rajuakin, vaikka usein sanotaan ettei nyt meidän koulussa... Meilläkin kyseessä on ns. kivakoulu, jossa virallisesti on nollatoleranssi kiusaamisessa. Ja silti tilanne pääsi pojan kohdalla näin pahaksi.

Mutta yksi asia on varma: Koskaan enää lastani ei kohdella näin!!! Minulla on kaksi lasta, ja he ovat tärkeintä mitä tämä maa päällään kantaa minulle. Mikään tai kukaan ei koskaan tule menemään siinä asiassa ohitse, voin rakastaa ja arvostaa monia ihmisiä, mutta nämä kaksi ovat minun! Heidän kohdallaan se tiikerin raivo tulee aina nousemaan jos on tarvetta, minä puolustan ja suojelen! Sitä kutsutaan äidinrakkaudeksi <3

arkista aherrusta ja kaikennäköstä pohdiskelua

Taas tässä on menny aikaa tänne kirjottelematta. Jotenkin tuntuu, että nyt kun on arkeen taas luiskahtanut ja ns. normaalielämään, niin on kauhean vaikea ehtiä mitään. Elämä on tällä hetkellä hyvällä mallilla: muutto odottaa nurkan takana, ihana uusi asunto ja sitämyöten uusi elämä ihan eri paikassa kuin koskaan ennen. No okei, peräti 60km suunnilleen nykyiseltä asuinpaikalta :D Mutta koko ikäni samoilla suunnilla asuneena tää on iso muutos!!! Ja kuitenkin koko elämänpiiri muuttuu. Ollaan monta vuotta asuttu maalla, keskellä suunnilleen ei mitään paikassa josta löytyy peräti ihan peruspalvelut, ei edes yhden yhtä vaatekauppaa tai mitään. Muutetaan iha kaupunkimaisemiin, kerrostaloon, ja muutaman kilometrin päähän isosta kauppakeskuksesta. Toisaalta ajatuksena houkuttaa ihan hirveästi, tietyt asiat helpottuvat melkoisesti. Ja sitten taas toiset asiat tuntuvat vaikeilta. Kun on tottunut omaan rauhaan ja naapurien puuttumiseen niin kerrostalo kymmenine naapureineen tuntuu kunnon muutokselta! Mutta eiköhän siitä hyvä tule =)

Mua on purrut tässä samalla kunnon sisustuskärpänenkin! Suurinpiirtein saan kalustettua vanhoilla huonekaluilla ja tavaroilla, mutta esimerkiks olohuoneen värit tulee muuttumaan. Nyt on ollut kirkkaanvihreää ja ruskeaa kera ihanien afrikkalaisten kirjavien verhojeni. Mutta koska äiti toi Intiasta upean turkoosin sarikankaan niin pakko se on muuttaa olohuone ruskea-turkoosiksi... Ja muistinko jo kertoa, että siinä asunnossa on kokkaussaareke??? Oi ihanuutta! Mä olen aina inhonnut sitä, että keittiö on ihan erillään olohuoneesta. On ihanaa kun on vieraita ja voi kokata keittiössä ja samalla jutella ystävien kanssa jotka saavat istua mukavasti sohvalla eikä kovilla keittiön penkeillä. Pakkailuakin olen jo alotellut, muuttomiehille lupasin että kun tulevat kaikki on pakattu. Vielä ei paniikkia asiasta, ja kerrankin olen edes ajoissa aloitellut hommaa pakkaamalla ja heittämällä tavaraa kirppikselle ja pois...

Muuten tää elämä menee aika normaaleja latujaan... Aurinko on jo monena päivänä lämmittänyt pilvettömältä taivaalta ja alkaa pikkuhiljaa uskoa että ehkä se kesä tulee jossain vaiheessa. Ja jostain ihmeen syystä mun elämä tuntuu ihan kohtuullisen hyvältä. Mä olen onnellinen =) Mikä on tavallaan ihan hullua, elämä on asumisjuttuja lukuunottamatta levällään enkä mä tiedä mistään mitään ja on niitä surettaviakin asioita mielessä... Mutta kun just nyt tuntuu vaan hyvältä olla minä tässä mun elämässä, ilman että siihen vaikuttaa mikään itsen ulkopuolinen asia. Mä pidän itsestäni ja olen rauhassa itseni kanssa, tarviiko sitä loppujen lopuksi muuta? Kaikki muu on sitten plussaa tai voi sitä tietysti tulla miinustakin elämään... Mutta ne ei vaikuta siihen pohjimmaiseen tyytyväisyyteen. Eikä tämä olotila nyt varmaan ikuisuuksia kestä. Mutta tiedättekö sen sellaisen harvinaisen hetken, että tuntee vaan olevansa rauhassa itsensä kanssa ja tyytyväinen elämäänsä juuri sellasena kuin se on? Nyt on sellainen hetki, toivotaan että jatkuu mahdollisimman pitkään ja otetaan siitä kaikki irti =)

Kiire pitkästä laiskottelusta =D

Huhhei, kotimaassa oltu jo useempi viikko! Ja ollut niin kamala kiire, ettei ole tännekkään yhtään ehtinyt päivittää kuulumisia. Kolme kuukautta meni viimekädessä ihan hirvittävän nopeesti. Yhtään ei harmita että tuli lähdettyä, jokainen hetki siellä kaukana oli sen arvoista. Selvisi talvesta ilman kaikkein pimeintä kautta eikä tarvinnut kärsiä niistä pahimmista pakkasistakaan. Ja se lämpö! Sitä on ollut jo ikävä, kun täällä on tullut lunta melkein joka päivä ja kuitenkin sää enimmäkseen pysyy pakkasen puolella. Paitsi pari päivää sitten kun aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja tuntui, että on jopa mahdollista että Suomessakin vielä kesä jossain vaiheessa tulee =)

 Töissä on joutunut nyt paiskimaan hommia ihan tosissaan. Vaikka reissun aikanakin töitä tuli tehtyä ei se ole sama kun istua konttorilla niitä tekemässä. Mutta itseasiassa niin hullua kun se ehkä onkin, mä olen nauttinut jopa tästä työnteosta! Mä ihan oikeasti pidän työstäni, töihin menee aamulla mielellään vaikka muodon vuoksi täytyykin rutista =D Ja vaikka Suomessa tosiaan oltu vasta se pari viikkoa niin asiat on ehtineet mennä hirveetä kyytiä eteenpäin! Saatiin uusi asuntokin, joten kuukauden päästä nukun ensimmäisiä öitäni Espoolaisena. Saa nähdä mitä siitäkin tulee... Mutta ton reissun aikana minussa kypsyi vaan ajatus, että mä haluan muutosta elämääni. Koko ikäni asustanut suunnilleen samoilla seuduilla ja nyt jo monta vuotta maaseudulla. Joten ajattelin nyt sitten kokeilla kaupunkiasumista. Ja pohdittuani tarkkaan eri paikkoja päädyin Espooseen jo ihan töidenkin takia. Jos ei siellä viihdy, niin pääseehän sieltä sitten pois. Jotenkin oon aina ajatellut, että olen maaseutuihminen enkä ikinä muuta kaupunkimaisemiin. Ja toisaalta mä rakastan niitä maisemia joita täällä kotimatkan varrella on, peltoja ja metsiä ja taloja siellä täällä. Silti kerrostalon helppous tällä hetkellä houkuttaa uskomattoman kovin =D Jos olisi joku joka tekisi lumityöt ja raskaimmat pihanraivaustyöt niin asia olisi ihan eri. Mutta kun yksin olen niitä hommia tekemässä niin parveke on ihan hyvä vaihtoehto puutarhaksi =)

Jonkun ihme liikuntakärpäsen puremankin olen onnistunut saamaan... Olen alottanut meinaan jumpassa käymisen ja kuntopyörän polkemisen. Jospa peruskunto tästä pikkuhiljaa kohoilisi, niin ei olisi mitään valittamista.

Tällaisia löpinäkuulumisia tällä kertaa =) Jospa se kesäkin sieltä ennen pitkää tulisi... Ihanaa olla kotona, vaikka seuraava seikkailu jo alkavina suunnitelmina polttelee takaraivossa. Ehkä minua ei ole tarkoitettu pysymään paikoillani! Mutta toistaiseksi nautin ystävien seurasta ja siitä, että omat tavarat ja elämä on taas läsnä. Ja ystävät, oi että teitä oli ikävä siellä kaukana =) Mutta tältä erää nyt hyvää yötä ja palaillaan ihanaiset!

Viimeisiä viedään

Mahtava reissu täällä kaukana alkaa lähestyä loppuaan. Myönnetään, mulla on koti-ikävä. Ei siis mitenkään Suomen keleihin, mutta mulla on ikävä kavereita, omaa kotia, omaa autoa ja rytmiä elämään. Täällä kun ei niin ole sitä ollut, vuorokausirytmit ihan päin seiniä jne. Vielä 5 päivää jäljellä lämpöä ja uimista ja siitä nyt yritetään ottaa kaikki irti. Tosin poika mahataudissa, joten tässä kämpillä menee ainakin tää päivä. On se ikävä, ihan vaan tossa omassa altaassa joudutaan polskimaan ja aurinkoa ottamaan terassilla eikä rannalla =D Tästä reissusta jää käteen aika paljon. Ensinnäkin ihan mahtavia uusia ystäviä!!! Viikonloppunakin oltiin tässä lähellä yhtien ystävien luona koko lauantai, oli lastenkutsut. Täytyy sanoa, että aika täydellisen onnistuneet sellaiset, kun lapset paineli pitkin pihaa ja allasta niin ettei niitä juuri nähnyt, ja aikuiset sai istua rauhassa terassilla, jutella ja juoda kahvia tai olusta tai vaikka molempia! Ja illalla vielä isolla ystäväporukalla syömään. Ei sitä elämältään paljoa enempää itseasiassa voi pyytää...

Viime viikolla ehdittiin käydä viinitilallakin. Juu-u, siis täällä oikeesti on sellanen ranskalaistyylinen viinitila lähistöllä! Tosin Ranskassa tuskin pääsee viinitilaan tutustumaan elefantin selässä, täällä pääsee. Nyt on sekin sitten koettu, täytyy sanoa että tykkään kyllä hevosella ratsastamisesta enemmän =D Efelantilla on meikäläisen makuun jo vähän liiankin isot askeleet ja keinuva meno. Mutta tulipahan kokeiltua. Tästä sitten tarkempaa postausta kun saan kaverilta kuvat tästä kokemuksesta...

Muuten ollut aika sellasta normi-elämää kyllä viime aikoinakin. Suomesta jokunen ystävä ollut käymässä jne, mutta muuten ei mitään ihmeitä. On yritetty loppuun asti nauttia merenelävistä ja muista herkuista. Suomessa kun niitä ei oikein tahdo tuoreina saada ja ne mitä saa maksavat niin tuhottomasti.

Kaiken kaikkiaan reissu on ollut oikein hyvä pako oikeasta elämästä. On kerrankin ehtinyt pohtia asioita ja miettiä elämäänsä. Ja saanut olla ihan vaan miettimättäkin =D Ei yhtään hetkeä harmita että tuli lähdettyä, jokainen hetki on ollut sen arvoista. Uudelleenkin voisi joskus tän toteuttaa, mutta ei nyt ehkä ihan lähiaikoina, no money no funny... Ja mitä näistä kaikenmaailman pohdinnoista sitten jäi käteen? Se, että jonkunlainen aavistus siitä mihin seuraavaksi on alkanut muodostua. Tuskin kauaa enää ainakaan paikallani pysyn kun Suomeen palaan. Mutta älkää pelätkö ystäväiseni, en mä todennäköisesti kauhean kauas ole lähdössä =) Paitsi käymään, millon missäkin... Jospas kesän tullen vaikka Irlannissa ja ja ja...

Mut jos mä nyt täältä kuitenki tulen kotiin ennenkun alan uusia reissuja suunnitella =D Ihana ajatus että reilun viikon päästä mä näen omia vanhoja kavereita, niin mahtavia ihmisiä kun täällä onkin! Mutta pakkanen, please, älä pauku sillon ihan kamalan kovaa!!! Muuten saattaa tämä tyttö olla umpijäässä =D

Snorklailua ja muuta mukavaa

Edellisestä merkinnästä taas jo aikaa... Hirveetä kun muka on niin kiire koko ajan ettei ehdi mitään tehdä! Mutta ihan mukavahko viikko takana. Viime viikonloppuna lähdettiin enon perheen ja siskon ja sen miehen kanssa snorklailemaan Koh Jaanille. Ikinä ennen en ole snorklannut, mutta se oli IHANAA!!! Vesi oli ihan kirkasta ja näkyvyys hyvä. Pohjassa koralleja ja erilaisia kaloja, merisiilejä sun muuta mukava. Lisäksi paikka oli ihan mahtava, sinne olisi voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa unohtamaan oikean elämän =)

Eikö näytäkin täydelliseltä paikalta? Could have stayed there =)

Mitäs muuta tähän viikkoon? No, töitäkin vähän. Ja ystävien seuraa ja kyläileviä sukulaisia, ei siis mitään valittamista. Täällä on vielä sellainen mukava tapa, että usein kokouksen jälkeen mennään ystäväporukalla syömään johonkin salin lähelle. Siinä pääsee tutustumaan ystäviin ihan toisella tavalla kun vaan salilla. Viime tiistaina löytyi vielä salin vierestä ihan mielettömän suloinen pikkuravintola jolla erittäin persoonallinen ja hauska omistaja-kokki =D Ja loppujen lopuksi meitä ystäviä oli siellä vaikka kuinka ja paljon. Harmi kun Suomessa ei ihan saa ruoka-annosta alle parilla eurolla, niin ei toimi siellä... On meinaan mukava tapa =)

Tämän jälkeen lähdettiin vielä ihan omalla porukalla, siis äiti, minä ja lapset ja Jenni ja Santeri vähän shoppailemaan yömarkkinoille ja jälkkäridrinksuille, kun oli Jennin ja Santerin viimeinen ilta täällä. Bananacolada on muuten hyvää ;)

Jenni ja Santeri lähtivät eilen kotiin, enon perhe vielä muutaman päivän täällä. Ja huomenna tulee yksi ystävä Suomesta käymään, ihan mahtavaa, ollut ikävä! Meillä jäljellä vielä pari päivää reilu kaksi viikkoa... Tavallaan ihan mahtavaa päästä pitkästä aikaa kotiin ja jopa töihinkin (tätä en ois uskonut mahdolliseksi!!!), mutta tätä lämpöä tulee ikävä! Kun se kylmä ja lumi ei vaan ole mua varten... Mutta minkäs teet, kun sinne on sattunut syntymään.

Ja kun jossain vaiheessa matkan varrella pohdiskelin mitä tältä reissulta haluan... No, on tullut vaan oltua, että se on toteutunut kyllä. Olen elänyt vain hetkessä, nauttinut uusista asioista ja elämyksistä samoin kun vaan paikallaan olosta. Olen yrittänyt olla miettimättä mitään, olla pähkäilemättä sitä mitä seuraavaksi. Mutta kun kotiinpaluu lähenee täytyy myöntää että sekin kysymys on hiipinyt takaraivoon. Silti sillä vastauksella ei ole niin kiire... Ja vaikka itsellä saattaa joku aavistus olla siitä mitä haluaisi seuraavaksi, niin aika näyttää mihin asiat menee =) I'll be seeign you soon, real life!!!