Syksyssä on oma taikansa. Mä en pidä kylmästä enkä sateesta, mutta jostain syystä tarvitsen kuitenkin syksyä. Niitä ihania syysmyrskyjä jollon voi hyvällä omallatunnolla istua sisällä ja polttaa kynttilöitä, käpertyä sohvan nurkkaan ja lukea tai kattoa pitkästä aikaa telkkaria. Ja puhumattakaan aurinkoisen kuulaista päivistä kun puut leiskuu oranssia tai keltaista ja hengitysilma huuruaa. Niissä on oma taikansa, vaikka vuodenaikana syksy onkin mun makuun liian pitkä. Varsinkin näinä vuosina kun tuntuu että kesäkin oli yhtä syksyä.
Mä olen joskus miettinyt, että haluaisin asua pysyvästi ulkomailla, jossain lämpimässä. Mutta mitä enemmän ikää tulee niin sitä epätodennäkösemmältä se tuntuu. Ja itseasiassa, mä en halua! Voisin joka talvi sen 3-4kk olla muualla mutta mä kaipaan tätä kylmää ja karua maata. Sen opin itsestäni viime talven aikana. Siel Thaikuissa oli kiva olla mut vähintään yhtä kiva oli tulla kotiin =)
Jonain päivänä vielä mä haluan lisäksi kokea Lapin syksyn ja ruskan... Se on jäänyt aina väliin ja siellä päin tullut käytyä vaan ihan talviaikaan. Mutta eiköhän se tästä jonain päivänä korjaannu, ennenpitkää. Uus syyskokemus sitten sekin.
Kaiken kaikkiaan elämä siis tällä hetkellä mallillaan. Nautin syksystä ja kaikesta, eikä elämässä ole mitään mistä valittaa. Harvinainen tilanne! Joten otetaan siitä kaikki irti... Eletään jännän äärellä ja jännittyneinä odotellaan muutoksen tuulia. Isojakin muutoksia varmaan tiedossa, mutta niistä sitten lisää joskus myöhemmin. Nyt kaikille raikasta ja kuulasta syksyä, palaillaan taas!
XOXO
minä ihan itte =)
