Muutto onnistuneesti ohi! Ja ihme ja kumma, tavarat eivät ole enää laatikoissa pitkin kämppää, vaan pikkuhiljaa talosta muotoutuu koti. Vanha talohan tämä on, 60-luvulta lähtöisin, mutta mä olen aina rakastanut taloja joilla on luonnetta. Unelmieni talo olisi rintamamiestalo, remontoitu täysin vanhaa kunnioittaen ja laitettu sellaiseksi kuin kuuluukin. Mutta! Ja nämä ovat kohtuullisen isoja muttia... Ensinnäkään jalkani eivät ole terveet. Sairastan lihassairautta, joka ei etene nopeasti ja tuskin siten, että koskaan jalat täysin alta menevät. Mutta rintamamiestaloissa on yleensä se 3 kerrosta, ja jaloillani olisi vaikea kulkea kerrosvälejä varsinkin kun yleensä pyykkitilat ovat alakerrassa. Samoin pesu ja saunatilat. Eikä tarvita kuin yksi sopiva kaatuminen ja murtunut jalka, ja kyseinen talo olisi täysin mahdoton minun asua. Normaali-ihmisellä tämä ei olisi mikään ongelma, mutta minun jaloillani... No, riski kaatumiseen on melkoisen suuri.

Toinen iso mutta on se, että mieheni tykkää avoimesta tilasta. Ja rintamamiestalot tunnetusti ovat melkoisen sokkeloisia, joten siinä oli tarpeeksi syitä. Lisäksi, kun astuimme tähän taloon tuli koko perheelle lapsia myöten ensimmäisen kerran olo, että tässä se on, meidän koti! Hinta vielä saatiin kohdalleen, niin ei kun kauppoja vääntämään =)

Tästä lähdettiin olohuoneen kohdalla liikkeelle:

Eikä pelkoakaan, että tämä olisi vielä valmis, mutta vähän asiassa on edistytty sentään.

Pikkuhiljaa huone muotoutumassa... Verhot puuttuu, taulut lykitty vaan ruuveihin jotka seinillä roikkuvat, mutta silti jo viihtyisä. Lisää kuvia, kunhan alkaa olla valmista.

Seuraavan postauksen voisin tehdä meidän huoneesta, maailman rumimmasta makuuhuoneesta =D Se on oikeesti kamalan ruma, mutta pikkuisen maalia ja verhoja yms. niin eiköhän siitäkin asuttava saada! Mä tykkään mun kodista ja viihdyn täällä!

XOXO

minä ihan itte!