Syksy-fiiliksiä

Syksyssä on oma taikansa. Mä en pidä kylmästä enkä sateesta, mutta jostain syystä tarvitsen kuitenkin syksyä. Niitä ihania syysmyrskyjä jollon voi hyvällä omallatunnolla istua sisällä ja polttaa kynttilöitä, käpertyä sohvan nurkkaan ja lukea tai kattoa pitkästä aikaa telkkaria. Ja puhumattakaan aurinkoisen kuulaista päivistä kun puut leiskuu oranssia tai keltaista ja hengitysilma huuruaa. Niissä on oma taikansa, vaikka vuodenaikana syksy onkin mun makuun liian pitkä. Varsinkin näinä vuosina kun tuntuu että kesäkin oli yhtä syksyä.

Mä olen joskus miettinyt, että haluaisin asua pysyvästi ulkomailla, jossain lämpimässä. Mutta mitä enemmän ikää tulee niin sitä epätodennäkösemmältä se tuntuu. Ja itseasiassa, mä en halua! Voisin joka talvi sen 3-4kk olla muualla mutta mä kaipaan tätä kylmää ja karua maata. Sen opin itsestäni viime talven aikana. Siel Thaikuissa oli kiva olla mut vähintään yhtä kiva oli tulla kotiin =)

Jonain päivänä vielä mä haluan lisäksi kokea Lapin syksyn ja ruskan... Se on jäänyt aina väliin ja siellä päin tullut käytyä vaan ihan talviaikaan. Mutta eiköhän se tästä jonain päivänä korjaannu, ennenpitkää. Uus syyskokemus sitten sekin.

Kaiken kaikkiaan elämä siis tällä hetkellä mallillaan. Nautin syksystä ja kaikesta, eikä elämässä ole mitään mistä valittaa. Harvinainen tilanne! Joten otetaan siitä kaikki irti... Eletään jännän äärellä ja jännittyneinä odotellaan muutoksen tuulia. Isojakin muutoksia varmaan tiedossa, mutta niistä sitten lisää joskus myöhemmin. Nyt kaikille raikasta ja kuulasta syksyä, palaillaan taas!

XOXO

minä ihan itte =)

Elvis-fiilis

Jostain kumman syystä on Elvis-fiilis, saattaa sillä jotain tekemistä olla sen kanssa että tänään on 16.8. ja 35 vuotta kuninkaan kuolemasta, tämän jopa suomalainen media on huomioinut. Koska huolimatta siitä tosiasiasta, että Elvis on aina ollut ehdoton suosikkini en olisi tätä muistanut ilman iltalehteä. Jotenkin se tieto on päässyt lipsahtamaan aivoista, mutta eipä tuo niin vakavaa. Mutta siis, tässä tämän blogin ensimmäinen Elvis-aiheinen postaus... Mikä on sinänsä hassua, että yli vuoden tänne jo kirjoitellut ja luulisi et Elvis olisi ollut aiheista ensimmäisiä.

Mä olen kuunnellut Elvistä aina, ihan pienestä asti. Se ääni on jo lapsena saanut kylmät väreet menemään selkää pitkin, silleen hyvällä tavalla. Ja joskus alle kymmenen vanhana löysin Blue Hawai-elokuvan. Ja se Elviksen vino hymy, awwwww... Silloin nuorempana kyse ei ollut muusta kuin siitä että joku Elviksessä vetosi, sai aikaan sen että ne surkeimmatkin massa-tusina-elokuvat joissa Elviksen ainot rooli oli seistä tyhmänä ja laulaa tuntuivat suurelokuvilta. Mä olisin jaksanut katella niitä loputtomiin. Ja 68-comeback tv-special! Muistan mökkireissun perheen ja sen aikaisen parhaan kaverin perheen kanssa Lappiin mökille. Olin jo kotona kattonut, että kyseinen konsertti tulee reissun aikana telkusta ja ilmoittanut kaikille että "sillon mua EI häiritä!!!" Joten varasin sohvalle peiton ja tyynyn, että saa mukavan asennon. Jäähdytin ihan itseäni varten litran limua, olin ostanut vihreitä kuulia ja popcornia ja häätänyt kaikki muut toiseen mökkiin. Kaveri halusi tulla kanssa kattomaan konsertin. Joten siinä sitten telkku päälle ja kaverin kanssa sohvalle löhöömään ja nauttimaan. Paitsi että tämä päätti sitten alkaa pilkata Elvistä laulavaksi lihapullaksi ja miksi lie!!! Ystävät ovat tärkeitä, mutta siinä vaiheessa kaveri lensi sisävaatteissa pakkaseen kera toivotuksen painua toiseen mökkiin ja tulla takaisin kun ohjelma loppuu =D

Viime vuosina Elviksen kuuntelu yms. on ollut melkoisen kausiluontoista. Toisinaan leffoja tulee katsottua ja levyt soivat. Ja sitten saattaa mennä monta kuukautta ilman että jaksan ollenkaan kuunnella. Mutta Elvis-rojua nurkkiin on kertynyt =D Muutamia juttuja tullut itsekkin ostettua, mutta suurin osa on tullut sukulaisilta ja kavereilta ulkomaan tuliaisina. Kämpästä löytyy ainakin kahvikuppeja, kello, viltti, naulakko, käsilaukku ja magneetteja kyseisen herran kuvalla varustettuna. Viimeaikoina tosin on tullut kaveriksi hommattua Marilyniakin. Koska kiitos tämän Elvis-innostukseni koko 50-luku on inspiroinut esimerkiksi vaatekaappiani jo vuosia! Sieltä kun löytyy aitoja 50-luvun kellomekkoja ja sitten tätä uusvanhaa tuotantoa. Voisin kulkea vaikka aina kellomekossa!

Mutta tällasta Elvis-fiilistelyä =) Koitan joku kerta vaikka saada kuvia Elvis-sisustuelementeistä postaukseeni... Mutta tänään ei onnistu! Toistaiseksi ne kuitenkin kotoani löytyvät näkyviltä  paikoilta, saa nähdä kuinka kauan ja missä määrin... Se aina riippuu vähän!

Elvis terveisin,

Linduskainen ;D

Terveisiä elämäni kesästä!

Noniin, ehtii tännekkin sentään välillä jotain kirjoittelemaan. On meinaan ollut sen verran kiireinen kesä, että kone jäänyt todella vähälle kun oikea elämä on vienyt aikaa. Hyvä näin! Kuten luvattua tästä taisi tulla elämäni kesä! Ei ehkä ihan silleen kun itse ajattelin, mutta jopa paremmalla tavalla. Mulla on maailman parhaat kaverit joiden kanssa tehty vaikka mitä ja muutenkin ihmiset elämässä on lisänneet onnellisuuden määrää tänä kesänä. Koska onnellinen mä olen, onnellisempi kuin pitkiin aikoihin =) Mutta se siitä, ei oikeen osaa muuta kirjoittaa... Joten anteeksi te harvahkot lukijani, tarkempaa päivitystä ehkä taas sitten syksymmällä tai viimeistään sitten kun kiire helpottaa, jos se ikinä helpottaa!

Tässä tunnelmia kesän varrelta=)

Adios,  till the next time,

Minä ihan ite XD

Summer is crazy!!! (and I'm loving it ;)

Tää kesäkin jo yli puolessa, suunnilleen... Mutta onpahan tähän mahtunut tapahtumia =D Kesäkuussa oli Chrisina Perrin keikka, ihan loistava! Ollaan oltu useemmallakin mökillä, uitu jopa vaikka vesi olikin järkyn kylmää ja saunottu kun viimestä päivää. Ja edessäkin vielä vaikka mitä kesäteatterista lähtien. Ei siis valittamista varsinaisesti tässä elämäni kesässä... Ollut hauskaa ja saanut olla niiden maailman parhaiden kavereiden kanssa. Lasten kanssa touhuttu ja oltu, yksi mökkireissu heidänkin kanssa. Ja nyt kun oon pari päivää ollut kohta kipeenä, järkyssä kuumeessa, niin lapset on ruokkineet äidin ja pitäneet huolta että äiti juo tarpeeksi teetä tai vettä ja auttaneet muutenkin niin ettei koti ole ihan kaaoksessa. Mun lapset <3

 Tossa muutama kuva, yksi sieltä keikalta ja loput mökiltä. Huolimatta tän kesän todella epävakaista säistä mökkiviikkoon mahtui muutama upean aurinkoinen nahan grillaus-päivä. Mutta sais se kyllä ilmat muuttua ees astetta paremmiks... Missä on mun aurinko, mrr!!! Kun tuskin ens talvena ees rahaa lähteä mihkään lämpöön, jos ei nyt ihmeitä satu...

Mutta tiedättekö, mä olen näistä säistä huolimatta tällä hetkellä onnellinen =) Mun maailma on jotenki ihmeellisesti nyrjähtäny radalleen, toivotaan että se pysyykin siellä!!! Ja pisteenä i:n päällä, eilen posti toi mulle ihanan yllärin! Tosi makea korusetti nimettömältä lähettäjältä... Mä taidan kyllä tietää kuka se oli, joten jos oon oikeessa niin kiitos H, toivottavasti nähdään pian!

Sellasta tällä kertaa, ei taaskaan mitään erityistä tai ees järkevää... But that's me, what can I do =P Palaillaan taasen!

XOXO, Linda elämänsä kesästä <3

I'm alive!!!

Kyllä se vaan niin on, että kesä ja aurinko sopii mulle! Jotenkin ihan älyttömän hyvä olla aivot narikassa, edessä ihan mahtava kesä! Mä olen pistänyt kunnon pisteen itseä rikkoville ja vaivaaville asioille ja jatkanut matkaa. Ja sen lisäks päättänyt vaan elää jonkun aikaa ja kattoa mihin sitä mahtaa päätyä, nautin elämästä ihanien ihmisten kanssa. Yritän tän kesän katsella rauhassa elämää päivä kerrallaan, ilman että stressaan,  ylianalysoin tai pohdin asioita puhki... Annan elämälle mahdollisuuden heittää mut sinne mihin se nyt sitten heittääkin. Jos sitten elokuun lopussa vaikka pitää välitilinpäätöksen ja katsoo että missä kohtaa elämää sitä oikein on. Mä olen jo siitä Thaimaan matkasta asti yrittänyt opetella tätä menetelmää, mut se on meikäläisen luonteella ollut vähän niin ja näin. Mutta jospas se nyt onnistuis vihdoinkin =D Eli elämä ole hyvä, it's your turn to do something, I'm not gonna ;) I'm just gonna lay back, sit and wait... We'll see where I'll end up!

Ja tämän kesäfiiliksen kunniaks leikkautin tukkanikin vähän uuteen kuosiin. Ja hankin taas iki-ihanat kynnet...

Plus selvisin vaatekriisistä koska paketit tuli ajoissa ennen huomista!

Eikö ookkin ihanat??? Ja niin mun tyyliset ettei voi olla olematta tyytyväinen, vaikkei ihan tollasta kroppaa niissä sisällä sitten olekkaan ;)

Kaiken kaikkiaan siis tällä hetkellä elämää katselee suhteellisesti ottaen onnellinen ihminen. Onhan sitä tietysti aina välillä niitä päiviä että elämä ottaa päähän ja ei pitäisi aamulla ees nousta sängystä kun kaikki menee pieleen. Mutta se kuuluu elämään! Onneksi suurimman osan ajasta päässä paistaa aurinko vaikkei ulkona aina paistaiskaan, ja perustyytyväisyys elämään ja sen kulkuun kuuluu mun luonteeseen... Joten elämäni kesää odotellen, life give me your best shot, I think I'll survive ;)

XOXO, love, peace and rock'n rolla, Minä itte <3

Me myself is back in business...

Mä en tiedä mitä on tapahtunut tai miksi... Tai no, saattaa mulla olla siitä aavistus, mun aivot kun ei ole luotu odottamaan loputtomiin mitään ja kun saa asioita selväksi niin on helpompi hengittää. Mutta siis jokatapauksessa, viimeisen viikon mulla on taas ollut pikkuhiljaa oma itseni-olo. Päivä päivältä enenevässä määrin. Mulla kulkee henki ja on kevyehkö olo =) Kesä on täällä ja elämässä ei varsinaisesti mitään vikaa. Itseasiassa pohjimmiltaan mun elämä on hyvää. Tiedossa mahtava kesä, kivaa tekemistä, ihania ihmisiä ja menoa ja meininkiä. That suits me, perusluonne kun ei kestä kotona istumista ja himmailua! Siinä hajoaa pää, mä tartten elämää!!!!

Tänään mä heräsin auringonpaisteeseen! Mulla on lapset kotona ja ajateltiin tällä viikolla tehdä piknikkiä vaikka Suomenlinnaan jonain iltana. Koska vaikka äiti istuu konttorilla päivät pitkät niin lapsilla on kuitenkin kesälomaa ja on kiva tehdä kaikkea yhessä. Ja eiköhän me muutakin keksitä, toivottavasti kelit on hyvät että voi olla ulkona! Meidän lähellä on ihana puistokin missä voi oleilla, löytyy aurinkotuoleja yms. Että eiköhän sielläkin tule tänä kesänä aikaa vietettyä!

Keäs on kyllä maailman parasta aikaa!!! Eipä tässä muuta, palaillaan taas... Hyvää kesää kaikille,

XOXO, Minä, ihan itte =)

Aivot kohti narikkaa...

Mä olen pohtinut pohtimistani aina kun tätä blogia kirjoitan, että kuinka henkilökohtasista haluan tänne kirjottaa... Ja todennut, että en liian, en niin paljoa että koko ihminen revittäisiin muiden taholta palasiksi. Mä olen avoin ihminen, kuten kaikki mut tuntevat (ikäväkseen?) tietänevät. Ja mä olen ollut viimeset vuoden sellaisessa prässissä, että vähemmälläkin tuntuu että pää hajoaa. Itseasiassa enemmän tai vähemmän vuodesta 2009 kun isäni sairastui. Ja varsinkin kun siitä mentiin pari vuotta eteenpäin, ja isä meni vielä kuolemaankin. Maailman paras mies. Ihan paras. Ilman mitään epäilyksen häivääkään. Sellaista ei tule toista. Ja mulla on niin hirvittävä ikävä hetkittäin, että tuntuu ettei saa ilmaa. Ei se varmaan ulospäin näy, koska mä olen pohjimmiltani positiivinen ihminen: nauran ja pidän hauskaa. Ja sekin on totta, surun kanssa voi elää. Ja mulla oikeesti on hauskaakin, tosi hauskaa ja kohtuullisen usein. Mutta mä surenkin, tosi kovin ja kohtuullisen usein. Nytkin mun tekis mieli soittaa isälle, kertoa miten menee, mutta kun ei vaan voi. Ja vieläkin tulee niitä hetkiä, että mä olen tarttumassa puhelimeen ja soittamassa... Se on jotenki jopa spookyä, kuinka sen voikaan välillä unohtaa että ei sitä ihmistä olekkaan. Mutta sitten sen taas muistaa... No, elämä on.

Muutenkin viime vuodet menny sellasta haipakkaa, että välillä hirvittää. Talvella Thaimaassa oli pakko pysähtyä, mutta muuten ei ole tullut montaa kertaa sitä tehtyä. Elämä on ollut yhtä vuoristorataa, on menty ylös ja toivottu kuuta taivaalta ja toisaalta tultu alas ja lujaa. Eikä viime viikkoina ole sitä oikeaa mua pään sisällä kovin usein näkynyt. Joten saanko mä olla just nyt vähän väsynyt? Ja lyödä aivot narikkaan täksi kesäksi, eihän ole pakko ajatella mitään? Jos mä vaan elän, nautin lämmöstä ja auringosta (toivottavasti ainakin!!!), mansikoista ja hiekkarannasta? Enkä mieti mitään sen kummemmin, olen vaan lasteni kanssa tän alkukesän ja loppukesän kun ovat isällään koitan nauttia vapaudesta...

Mä olen löytänyt taas pari uutta mietelausettakin, jotka osuu ja uppoaa...

"Sometimes when you give up on someone, it's not because you don't care anymore, but because you realize they don't"

"Life is too important to be taken seriously" -Oscar Wilde

Että sellasta, sekavaa ja pohdiskelevaa tällä kertaa =) Mutta mun aivot lensi nyt narikkaan! Tulkoon tästä  kaikkien aikojen sinkku-kesä, jonka muistaa ja pitkään. Ja syksyllä toivottavasti vastassa on levänneet aivot (siis kun ne sieltä narikasta kaivan lopulta) ja mielenrauha... Ei kai se ole liikaa pyydetty??

Nyt hyvää yötä palleroiset,

XOXO, minä