Liikaa töitä, aivojumi ja perjantaiongelma

Eli ensimmäiseksi aiheeseen liikaa töitä... Kun pitäisi saada muutamassa kuukaudessa tehtyä osa töistä tavallaan varastoon, että pystyy olemaan talvella 3 kuukautta poissa ja etäilemään, niin silloin on äärimmäisen huono idea sairastua! Yhteensä puolitoista viikkoa on tullut vietettyä sairaalassa, milloin missäkin tutkimuksissa tai kipuhoidossa, eilen viimeksi puoli päivää. Vaikka mistään vakavasta ei olekkaan kyse, niin työt ovat kasaantuneet. Ja seurauksena siitä on täytynyt muu aika painaa ympäripyöreää päivää. Esimerkkinä tämän viikon keskiviikko: olin työpaikalla jo aamulla klo 7. Kotiin lähdin klo 18 ja tein lapsille äkkiä ruoan, jonka jälkeen oli tarkoitus jatkaa kotona vielä töitä. Mutta koska osa työnteon kannalta elintärkeistä tavaroista oli unohtunut työpaikalle jouduin ajamaan vielä seitsemän aikaan illalla konttorille hakemaan ne. Kahdeksalta pääsin aloittamaan työnteon ja puoli kahteen yöllä meni urakkaa laskiessa. Aamulla sairaalan kautta taas töihin ja viiden jälkeen olin vasta illalla kotona. Joten nyt riitti! Jollain täytyy tiivistää työtahtia että selviäisi sillä normaalilla 8 tunnin työpäivällä, muuten ei jaksa... Pari viikkoa tällä työtahdilla menty ja siitä on ollut seurauksen vain seuraava aihe, eli aivojumi :D

Tämä viikko (oikeastaan viime sunnuntaista asti) on ollut meinaan pahimman luokan aivojumi-asioita karkuun jne-viikko. Ehkä väsymys työnteosta on saanut aikaan sekasorron päähäni, tunteen etten tiedä mistään mitään ja on vaan parempi istua hiljaa ja hengittämättä... Ettei vaan tapahdu mitään! Se mitä mahdollisesti voisi tapahtua tai olla tapahtumatta on jossain määrin hämärän peitossa =D Ja kun ei tee mitään, ei tapahdu mitään... Ei hyvää eikä pahaa. Mikään asia ei liikahda mihinkään. Koska jos liikahtaisi niin se olisi liian pelottavaa. Suuntaan tai toiseen... Tosi selkeää, eikö? Ja koska itsellä on ollut juuri niin selkeä olo kuin miltä tuo sepustus kuulostaa niin olen sitten vain tehnyt töitä töitä töitä ja muuten ollut täysin aloillani. Ja koska olo alkaa nyt helpottaa ja piristyä niin siitä päästään seuraavaan vaiheeseen, eli perjantaiongelmaan...

Mitä ihmettä teen tänään? Mieli tekisi mennä johonkin, lätkämatsiin tai leffaan tai mitä vaan... Mutta takaraivossa takoo että kotona pitäisi siivota ja ja ja... Yleisestikin ottaen tehdä kaikkea järkevää ja levätä. Lapset ovat isällään, joten saisi kerrankin siivota ihan rauhassa, ottaa vaikka lasin viiniä, lämmittää saunan ja olla vaan itsekseen. Sen lisäksi olen löytänyt itsestäni viimeisen vuoden aikana kaipuun rauhallisiin(kin) iltoihin. Ennen piti aina juosta paikasta toiseen, piti olla menoa ja tekemistä, en halunnut pysähtyä oleskelemaan vaan omassa seurassani. Nykyisin nautin siitä, että aina ei ole kiire. Voin pysähtyä illaksi tai jopa kokonaiseksi viikonlopuksi ja vain nauttia olemisesta. Silti tänään olisi sellainen olo, että jotain pientä tekisi mieli tehdä. Saisikohan sitä ketään seuraksi leffaan tms.? No, katsellaan ja mennään sinne minne elämä vie =) Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Feathers in the wind, that's what it is

Onpas jotenkin sään puolesta äärimmäisen synkähkö viikko. Silti tässä syyskelissä lenkkeily toimii ihanan aivolepona, pimeys ja jopa sade kun ei ole jäätävän kylmä kuitenkaan vielä. Ja tuuli pyyhkii ajatukset nollille, ihana tunne! Voiko olla muuta kuin tyytyväinen? Tulee höyhenen kevyt olo, kuin leijuisi ilmassa ja mielikuvitus saa lentää. Tämä on uutta, hetkittäinen tykkääminen syyskeleistä. Liekö syytä sitten siinäkin, että tietää kohta pääsevänsä moneksi kuukaudeksi lämpimään? Voi hyvinkin olla.

Matkaa täällä odotellaan jo kovasti. Pitkä suunnitteleminen huipentuu lopulta lähtöön, siihen hetkeen kun lentokone irtoaa Suomen maankamarasta ja kohoaa pilvien yläpuolelle. Ehkä sitä siinä vaiheessa lopultakin uskoo päässeensä pois, saaneensa irtioton kaikesta. Vuosien unelmointi kulminoituu siihen! Eikä mitään ole sitäkään vastaan, että kaikki tuttu (paitsi tietysti äiti joka lähtee reissuun mukaan) jää vähäksi aikaa. Ei tarvitse muutamaan kuukauteen ottaa kantaa mihinkään sen isompaan kuin että mitä tänään syödään =D

Koska sitä olen tällä hetkellä vailla! Hetken hengähdystä kaikesta... Niin hyvästä kuin pahasta. 3kk niin ettei mitään ihmeitä tapahdu, töitä tehden ja lasten kanssa rauhassa aikaa viettäen. Älkää hyvät ystävät nyt ymmärtäkö sitten väärin, kyllä teitä ihanaisia ikävä siinä ajassa ehtii tulla =) Mutta sitten on sitäkin mukavampi palata suomeen kun tietää taas teidät näkevänsä.Sillä loppujen lopuksi, eihän se ole edes pitkä aika.

Ja reissua odotellessa aion henkäistä pari kertaa syvään kirpeää syysilmaa ja nähdä ystäviä. Sekä tietty nauttia rauhallisista pimeistä illoista, lasten seurasta ja arjen tasaisesta puurtamisesta. Joten ihanaista, rauhallista ja mukavaa lokakuuta kaikille!!! =)

WEEKEND, PEOPLE =D

Ja juu, ihan tarkotuksella huutaen tuo otsikko =) Ollut sen verran rankka työviikko, että ansaitsen rauhallisen viikonlopun ilman sen vakavampaa tekemistä, kuin että minkähän leffan sitä katsois. Luvattu vielä ihan mahtavaa keliä ja kylään tulossa hyvä ystävä! Lapset lähdössä ihan kohta isälleen ja palautuvat vasta sunnuntai-iltana. Taitaa olla tiedossa siis ihan maksimaalinen rentoutumiskokemus =D Tekee kyllä niin hyvää tähän saumaan. Yksi asia mikä tällaisissa viikonlopuissa on ihan parhautta on se, ettei koskaan voi etukäteen tietää mitä tästä tulee. Voi olla että se kuluu vain sohvalla löhöten, välillä elokuvaa vaihtaen ja syöden. Ja sitten voikin olla, että keksii jotain hauskaa tekemistä ja päätyy jonnekkin ihan muualle kuin oli ajatellut.

Huomiseksi on kyllä lupailtu tämän syksyn viimeisiä ihan kunnolla lämpimiä kelejä... Joten jotain ulkoiluhommaakin olisi kiva keksiä. Vieläköhän sitä tarkenisi lähteä piknikille? Haistelemaan alkusyksyn tuoksuja ja nauttimaan väriloistosta puissa. Jos vaikka pakkaisi mukaan kameran, viinipullon ja hyvää syötävää? Eikö kuulostaisi aika hyvältä? Jos tuollaselle reissulle päädytään niin lupaan ottaa kuvia ja laitella niitä tänne jossain vaiheessa ensi viikolla. Mutta kuten sanottua, on täysin mahdollista että menee sittenkin vaan löhöämiseksi koko viikonloppu =D

Jokatapauksessa mukava viikonloppu tiedossa =) Taidan tänään kokata jotain hyvää, kana-couscous kuulostaisi ehkä hyvältä, joten sitä varmaan tiedossa. Ja jälkkäriksi jäätelöä, alkupalaksi sipulirenkaita ja mozzarellatikkuja valkosipulimajoneesilla. Nam :p

Melkosta menoa =)

Onpahan ollut viime viikot kauhean kiireisiä, ei ole ehtinyt mitään tehdä. Tämä blogikin kärsinyt, vaikka olisi ollut mitä kirjoitettavaa niin en ole ehtinyt edes vilkaista tänne päin. Eikä oikeastaan ois aikaa nytkään, juuri tulin töistä ja takana 10 tunnin työpäivä. Onneksi ehti käydä edes lounaalla hyvän ystävän luona välissä niin se katkaisi työpäivän mukavasti. Ja mikä tässä työpäivässä ehkä pahinta, puolet hommista edelleen tekemättä joten toinen samanmoinen rupeama huomenna edessä. Kivaa. Mutta minkäs teet.

Syypää tähän hirveään kiireeseen on viime viikko! Sairastuin yllättäen ja jouduin olemaan pari päivää sairaalassakin, joten koko viikon työt jäivät lojumaan työpöydälle odottamaan tätä viikkoa. Mutta onneksi nyt on olo ihan hyvä ja energinen, jaksaa painaa pitkää päivää ja tehdä kaikki rästihommat. Pakkokin koska reissu lähenee! Ei ole enää edes ihan 7 viikkoa kun tämä tyttö pakkaa tavaransa lapsensa ja suuntaa aurinkoon. Joten nyt täytyy saada kaikki roikkuvat asiat hoidettua ennen sitä, ettei tule sitten viimeisinä päivinä hirveää paniikkia. Mutta kaipa se on sen arvoistakin =) Tosin en ole vielä oikeastaan mitään tehnyt koko lähdön eteen... Joten boheemin perusluonteeni tuntien se paniikki on edessä jokatapauksessa!

Viime viikkoihin on mahtunut kaikkea kivaa! Kävin ystävieni kanssa Tallinnan risteilylläkin, tosin väsymykseltäni jäi sitten Tallinna käymättä kun nukuin melkein koko päivän... Eipä tuo haitannut, hauskaa oli. Ja muutenkin ehtinyt nähdä ystäviä paljon, se auttaa jaksamaan vaikka töissä onkin stressiä.  Kaiken kaikkiaan olotila tällä hetkellä hyvä ja onnellinen, eipä voi siis mistään valittaa =D

Mukavaa syksyä siis kaikille!!! =)

Pelottavan hyvä lauantai ;D

Tänään on niin hyvä päivä, että itseäkin pelottaa =D... Jotenkin tottunut siihen, että kun on oikein hyvä päivä niin jotain elämässä on romahtamaisillaan kasaan. Mutta siitä huolimatta nyt on mukava viikonloppu! Eilen oli rauhallinen ilta kotona, katseltiin lasten kanssa Maija Poppasta DVDltä, syötiin poppareita ja viinirypäleitä, juotiin limua (ja äiti lasillisen punaviiniä) ja löhöttiin. Lisäksi pääsin nukkumaan jo ajoissa ja sain yli 9 tunnin yöunet. Se yhdistettynä tämän viikon muutenkin tarpeeksi pitkiin yöuniin, niin sain kerrankin herätä pirteänä. Mikään ei juuri nyt edes ahdista tai masenna. Aurinko paistaa, koti kohtuullisen siisti, lapset eivät tappele jne. Oikeasti, mitä enemmän voisi äiti viikonlopultaan pyytää?

Kohta otamme lasten kanssa suunnan kohti kaupunkia, tiedossa on myös mukava ilta serkkujen, äidin ja siskon kanssa sing staria laulaen, herkkuja syöden (taas) ja ehkä jopa siiderin tai kaksi nauttien. Mikä parasta, ei tarvitse yhtään pingottaa tai mitään kun siinä porukassa voi olla ihan rehellisen oma itsensä. Tosin, kuten kaikki minut tuntevat tietävät, what you see is what you get kun minusta on kyse. En osaa olla olematta ihan vaan oma itseni vaikka mikä olisi, vaikka olisi henki siitä kiinni. Se on tietysti ihan rikkauskin, ja toisaalta ne jotka sitä eivät siedä eivät sitten siedä minuakaan!!! =D


Ja se mikä tässä päivässä on ehkä kaikkein pelottavinta... Tai siis lasten kannalta tosi hyvää, mutta jotenkin saa äidin hiukan varuilleen, ja ihan syyttä. Oikeasti minulla ei ole mitään syytä epäillä että tästä seuraisi mitään ikävää, mutta mutta. Siis lasten isä soitteli ja ihan itse tarjoutui ostamaan lapsille kaikkea kivaa, poika saa uuden pelin jonka tiedän että tosissaan haluaa ja tyttö saa kunnollisia allergiatestattuja meikkejä käytettäväksi juhlatilaisuuksissa. Lisäksi tuo lupasi ostaa pojalle kengät ja laittaa Thaimaan reissuun vähän ylimääräistä rahaa matkaan että saan lapsille ensi kesän vaatteet ostettua. Että tuohan on siis vain ja ainoastaan hyvä asia =) Ja mukava huomata, että erovanhemmuus toimii edes jollain lailla.

Joten siis hyvä lauantai =) Minulla on hyvä olla, minun lapsillani on hyvä olla ja kai minun maailmallanikin on ihan hyvä olla! Thaimaan reissu lähenee ja kaikkea. Mutta älkää hyvät lukijat silti säikähtäkö tätä positiivisuutta. Realistina, vaikkakin erittäin optimistisena sellaisena, tiedän että jossain vaiheessa taas lässähtää ja edessä on päivä joka on kaikkea muuta kuin hyvä! Mutta tästä hyvästä fiiliksestä täytyy nauttia ja ottaa kaikki irti =D

Reflections in the mirror....

Viimeaikoina olen jostain syystä miettinyt paljon naiseutta: mitä meiltä vaaditaan, halutaan, odotetaan. Ja sitäkin kuka niitä odotuksia meille kasaa. Ja miksi se on liikaa, jos nainen on vahva? Lähinnä siis sillätavalla, että tuntee itsensä, tietää kuka on, mitä haluaa ja on tyytyväinen omaan olemukseensa... Onko se liikaa? Siinä on ajatus jota minun on lähestulkoon mahdotonta hyväksyä. Miten se mitenkään voisi olla huono juttu, että ihminen tuntee itsensä ja jopa pitää itsestään? Eihän se tarkoita että ei voisi samalla olla myös toiset huomioon ottava ja toisista ihmisistä välittävä, päinvastoin.

Minä olen sinut itseni kanssa. Se on pitkän tien tulosta, että on oppinut tuntemaan itsensä, tietämään sen mistä pitää ja mitä haluaa, ja toisaalta taas mitä ei. Se tekee kai minusta jollain tasolla äärettömän vahvan. Isotkaan vastoinkäymiset eivät tähän mennessä ole onnistuneet murtamaan minua. Olen aina noussut pystyyn, vaikka se joskus on ollut äärimmäisen vaikeaa. Osaan elää elämääni ja nauttia niistä pienistä asioista jotka tekevät siitä elämisen arvoista =) Saattaa olla asioita joita haluaisin enkä saa, mutta olen oppinut löytämään keinot kiertää ne ja olla täysin tyytyväinen.

Toisaalta olen äärimmäisen tunneihminen. Tempperamenttinenkin kai. Enkä läheskään aina ns. "hyvä ihminen"... Minulla on huonoja ja hyviä päiviä (kenellä ei muka ole???) ja päiviä jolloin en haluaisi nousta sängystä ollenkaan vaan jäädä päiväksi märehtimään elämän kurjuutta. Mutta joka kerta olen päässyt sieltä ylös. Vastoinkäymiset itseasiassa ovat opettaneet minut taipumaan, en ole enää ollenkaan niin ehdoton asioiden suhteen kuin esim. 18 vuotiaana. Ja sekin on mielestäni rikkaus ja vahvuus, että osaa taipua hyväksymään sen ettei aina ole oikeassa, osaa nähdä ihmisten pikkuvirheiden läpi ja hyväksyä ne osana persoonaa. Ja minä nautin tästä tunteesta. Siitä että olen oma itseni ja kykenen katsomaan peiliin sekä oikeasti että henkisesti, ja pitää näkemästäni. Vaikka kuva onkin epätäydellinen, täynnä vikoja ja niin edelleen, se olen kuitenkin minä =) Enkä suostu koskaan enkä minkään syyn takia luopumaan tästä tunteesta!

Kaiken kaikkiaan olen todennut, että suurin osa niistä vaatimuksista joita meille naisille asetetaan on pohjimmiltaan meidän itsemme asettamia. Ja kun niistä päästää irti on mahdollista löytää itsensä. Ja kun tuntee itsensä on helpompi olla, helpompi saavuttaa asioita ja nauttia elämästä. Se on aitoa vahvuutta! On rakastettava itseään (ei itsekkäästi, mutta tajuatte varmaan mitä ajan takaa =), jotta voi rakastaa ketään tai mitään muuta... Ja jos se on jonkun mielestä liian vahvaa niin ei voi mitään. Itsensä tunteva, itsestään pitävä ja ihana nainen on hyvä olla <3

If I just had wings to fly...

Pakko tännekin päästä hehkuttamaan: ens talven Thaimaan reissu alkaa olla jo melkosen varmaa!!! Talovuokrasta on jo käsimaksu ja ensimmäisen kuun vuokra maksettu, ja lennot varaillaan huomenna. Ihana 3mh omakotitalo ikiomalla uima-altaalla tiedossa kolmeksi kuukaudeksi <3 Lähtö vuoden ikävimpään ja pimeimpään loska-aikaan marraskuulla ja paluu kun talvi alkaa olla jo taitekohdassa helmikuulla. Tästä olen haaveillut jo vuosia, itseasiassa puolet elämästäni ainakin. Ja kiitos tästä uskalluksesta lähteä ensi talvena kuuluu yhdelle keskustelulle jonka loppupäätelmä sai minut tajuamaan, että mitä minä täällä talvea roikun jos kerran töiden ja muun kannalta on mahdollista olla lämpimässäkin. Että hyvä näin =)

Nyt seuraava kolme kuukautta menee säästöbudjetilla reissua suunnitellessa ja miettiessä. Vaatii tällainen vähän kuitenkin enemmän ideointia kuin viikon tai kahden matka. Ja kaikille ystäville tiedoksi: MEILLE SAA TULLA SINNE KÄYMÄÄN!!! Talossa mahtuu halutessaan majoittumaan. Mutta on tämä loistava loikka pois oravanpyörästä, saa kerrankin aikaa olla lastenkin kanssa rauhassa ja ilman kiirettä, ilman että koko ajan on kiire juosta paikasta toiseen. Mihis siellä juoksisit kun ystävät ja kyläpaikat jne. on Suomessa? Joten ihan kaikkien kannalta tällainen pakkorauhoittuminen voi olla hyväksi. Viimeinen vuosi ollut hektisyydessään (ja monessa suhteessa rankkuudessaankin) omaa luokkaansa. Ei sillä, olen nauttinut kiireestä ja siitä että kaveripiiri on kasvanut ja on ollut mukavia menoja ja reissuja. Eikä minusta varmaan koskaan tule kokonaan sellaista rauhallista paikallaan oloa rakastavaa ihmistä, tarvitsen elämää ja ihmisiä ympärilleni. Mutta viimeiseen vuoteen on mahtunut myös hirveästi kipeita ja arkoja ja vaikeita asioita. Ja siksikin pieni breikki voi tehdä hyvää.

Tällä hetkellä kirjoittelen Kristiinankaupungista. Hyvien ystävien "mökillä" täällä hengailemassa pari päivää. Muut vielä vetelevät sikeitä joten päätin nauttia hetken hiljaisuudesta ja istua kaikessa rauhassa koneella hetken. Ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni =D Keli näyttää olevan kohtuullinen, joten kohtapuoleen varmaan tiedossa pyrähdys meren rantaan ja uinti. Jospa sen jälkeen sitten terassille ;) Hyvä päivä tämäkin, elämä minuna ei ole ollenkaan hassumpaa!