Muutto onnistuneesti ohi! Ja ihme ja kumma, tavarat eivät ole enää laatikoissa pitkin kämppää, vaan pikkuhiljaa talosta muotoutuu koti. Vanha talohan tämä on, 60-luvulta lähtöisin, mutta mä olen aina rakastanut taloja joilla on luonnetta. Unelmieni talo olisi rintamamiestalo, remontoitu täysin vanhaa kunnioittaen ja laitettu sellaiseksi kuin kuuluukin. Mutta! Ja nämä ovat kohtuullisen isoja muttia... Ensinnäkään jalkani eivät ole terveet. Sairastan lihassairautta, joka ei etene nopeasti ja tuskin siten, että koskaan jalat täysin alta menevät. Mutta rintamamiestaloissa on yleensä se 3 kerrosta, ja jaloillani olisi vaikea kulkea kerrosvälejä varsinkin kun yleensä pyykkitilat ovat alakerrassa. Samoin pesu ja saunatilat. Eikä tarvita kuin yksi sopiva kaatuminen ja murtunut jalka, ja kyseinen talo olisi täysin mahdoton minun asua. Normaali-ihmisellä tämä ei olisi mikään ongelma, mutta minun jaloillani... No, riski kaatumiseen on melkoisen suuri.

Toinen iso mutta on se, että mieheni tykkää avoimesta tilasta. Ja rintamamiestalot tunnetusti ovat melkoisen sokkeloisia, joten siinä oli tarpeeksi syitä. Lisäksi, kun astuimme tähän taloon tuli koko perheelle lapsia myöten ensimmäisen kerran olo, että tässä se on, meidän koti! Hinta vielä saatiin kohdalleen, niin ei kun kauppoja vääntämään =)

Tästä lähdettiin olohuoneen kohdalla liikkeelle:

Eikä pelkoakaan, että tämä olisi vielä valmis, mutta vähän asiassa on edistytty sentään.

Pikkuhiljaa huone muotoutumassa... Verhot puuttuu, taulut lykitty vaan ruuveihin jotka seinillä roikkuvat, mutta silti jo viihtyisä. Lisää kuvia, kunhan alkaa olla valmista.

Seuraavan postauksen voisin tehdä meidän huoneesta, maailman rumimmasta makuuhuoneesta =D Se on oikeesti kamalan ruma, mutta pikkuisen maalia ja verhoja yms. niin eiköhän siitäkin asuttava saada! Mä tykkään mun kodista ja viihdyn täällä!

XOXO

minä ihan itte!

Haastetta pukkaa, ja postuksia muutenki urakalla tiedossa ku vihdoin ehtii =)

SÄÄNNÖT:

1. Jokaisen haastetun täytyy kertoa 10 asiaa itsestään.

2. Heidän täytyy vastata 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt.

3. Heidän täytyy keksiä 11 kysymystä bloggaajille, jotka aikovat haastaa.

4. Heidän täytyy valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa, ja merkitä heidät omaan haastepostaukseen. (Tai edes jonkin verran)

5. Ilmoita haastetuille.

6. Haasteen esittänyttä ei voi haastaa uudestaan.

 

 

10 FAKTAA MINUSTA:

*Olen sydämessäni hevostyttö, nyt, aina ja ikuisesti, vaikka viimeaikoina en talleille ole ehtinytkään. Mutta aina kun näen hevosia tai ratsastajia jossain pääsee kaihoisa huokaus

*Rakastan vanhoja nukkavieruja tavaroita ja asioita, vaatteita, kodintekstiilejä, taloja jne. Aika harvoin mikään uusi tavara saa minua hihkumaan riemusta, mutta hyvä vintage/retrolöytö kylläkin

*Olen perusoptimisti, jonka mieliala aika harvoin pysyy kauaa pakkasen puolella. Viimeistään seuraavaksi päiväksi yleensä palaa iloinen mieli.Ja perusonnellisuus, tilanteessa kuin tilanteessa =)

*Mä rakastan kesää ja aurinkoa! En ole koskaan vielä mistään löytänyt säätä joka olisi "liian kuuma"

 

* Mä olen hirvittävän huoleton ja huolimaton monessa asiassa. Aina on kaikki hukassa tai vähintään hukan vieressä... Tai jemma nimisessä paikassa ja se hukassa.

*Mä rakastan sitä tunnetta kun lentokone irtoaa maasta ja tietää olevansa matkalla jonnekkin kauas... Vaikkei olisi menossa sen kauemmas kun johonkin keskieurooppaan. Se on vaan mieletön fiilis!

*Mä en osaa tehdä mitään käsitöitä. En siis yhtään mitään, piste.

*Mulla ei ole varsinaisesti lempiväriä vaan tykkään melkein kaikista väreistä. Paitsi niistä mistä en tykkää =D

*Mun elämä ei ole kaiken kaikkiaan mennyt yhtään niinkun lapsena ja nuorena ajattelin. Mutta just nyt mun elämässä on ihan kaikki palaset täydellisesti kohillaan!

*Mun lempileffa on Tuulen viemää jonka olen nähnyt valehtelmatta noin 150 kertaa. Rhett Butler on ihana <3 ;)

KYSYMYKSET:

 

1. Pidätkö päiväkirjaa? Epäsäännöllisen säännöllisesti. Olen pitänyt 8 vuotiaasta asti

2. Meikkaatko joka paikkaan? En läheskään. Mutta nykysin paljon useempaan paikkaan kuin ennen

3. Kuka on suosikkisi fiktiivisistä hahmoista ja miksi? Onpa vaikea kysymys... En oikeesti osaa vastata tähän... Ellei sitten toi Rhett Butler, mies jolla on selkärankaa ja uskollisuutta vaikka muille jakaa vaikkei haluakkaan näyttää sitä muille.

4. Mitä taide on sinulle? Sanoja

5. Jos saisit valita minkä tahansa ammatin maailmassa, minkä valitsisit ja miksi? Ööööö, nää on vaikeita!

6. Paras matkakohde? Näitäkin on monta... Mutta tähän astisista ehkä Gambia. Afrikan värit, tuoksut ja elämänmeno ovat lumoavia

7. Oletko koskaan voittanut mitään kilpailua? En

8. Parhain kesämuisto? Näitäkin on monta, mutta tältä kesältä varmaankin Lohjan rantajamit ja sen jälkeinen mökkeily <3

9. Mitä on typeryys? Sellaista mitä ei jaksa kuunnella eikä katsella

10. Jos saisit soittaa yhden puhelun kenelle tahansa, julkkiksille, poliitikoille, ihan kenelle vaan, niin kenelle soittaisit ja mitä sanoisit? Saako olla kuollut julkkis =D Kun kerran mielikuvituksella leikitään... Eli Elvikselle soittasin ja kertosin et ei ole tullut ketään hänen verosta laulajaa

11. Miksi bloggaat? Pirruuttani :P

En nyt haasta ketään kun en niin montaa blogiakaan seuraa, mutta tällanen =)

Wind of change, the good way

Onpahan jäänyt blogi viimeaikoina vähälle huomiolle! Mutta minkäs teet kun ei vaan yksinkertasesti ehdi koneelle juuri koskaan töitä lukuunottamatta. Eikä varmaan ehdi ihan lähitulevaisuudessakaan, sen verran kiireiseltä näyttää aikataulu lähiviikkoina. Kun elämässä puhaltaa suuret muutoksen tuulet niin aikataulu täyttyy ja kiirettä pitää, mutta nämä muutoksen tuulet ovat hyväksi! Elämä on oikein mallillaan ja nautin tästä arjesta enemmän kun pitkiin pitkiin aikoihin, jos koskaan itseasiassa. Kesällä tänne blogiin kirjoitin kuinka mun maailma nyrjähti paikoilleen, ja siellä se on pysynyt siitä asti. Minä olen toistaiseksi saanut sen mitä olen halunnut ja en voisi olla tyytyväisempi asiantilaan. Ei haittaa vaikka syksy on pimeä, synkkä ja sateinen, mun sielussa paistaa aurinko! Huolimatta siitä että töissä on stressiä ja väsyttää aina vaan, ja hartiat on KIPEET eilisen hierojan jäljiltä...

Meidän pieni äidin ja kahden lapsen perhe kasvoi tänä syksynä, kun nyt saman katon alla asustelee myös mies, uusi aviomies kolmen viikon takaa... Tai no melkein, kun mentiin naimisiin niinkin hulluna päivänä kun maanantaina. Joten uusperhearkeen tässä totutellaan koko sakki, minä, lapset ja mies, jolla ei ole lapsia...

Tuossapa hääpäivältä kuva, ei mitään varsinaisia häitä kyllä pidetty. Ihan käräjäoikeuden tuomarilla pikaisesti kävästiin ja syömässä, sitten mökille viikoksi lomailemaan. Ja pikainen se vihkitoimitus kyllä oli, kestiköhän kaikkineen noin 5 minuuttia??? Mutta ei haitannut, oli mukavan simppeli tapahtuma, ei turhaa hössötystä. Sopi meidän tyyliin... Kyllä ne juhlatkin sitten joskus tulee pidettyä, tavalla taikka toisella.

Ehkä tupaantuliaisten muodossa? Nimittäin muuttolaatikoita alan haalia pikkuhiljaa, nykyinen asunto kun on tälle kompanjalle liian pieni. Tällä hetkellä poika joutuu nukkumaan tytön huoneen lattialla patjalla, mutta kestää sen kuin mies. Tietää kohta saavansa oman huoneen takaisin, saavansa laittaa sen omannäköisekseen. Lisäksi pihalla ensi kesää odotteleva uima-allas saa aikaan sen ettei lapsia pätkääkään haittaa että paikkakunnanvaihdos on tulossa! Tämä visiitti Espooseen jäi nyt kovin lyhyeksi, valitettavasti kyseinen paikkakunta hinnoittelee itsensä tavallisen palkansaajan ulottumattomiin kun samalla hinnalla lähiympäristöstä saa omakotitalon ja Espoosta... No, ehkä kerrostalokaksion? Joten me ollaan tyytyväisiä kun löydettiin tosi hyvä talo, kohtuullisen hyvästä paikkaa (siis sijainniltaan, muuten tää on hyppy tuntemattomaan) ja sellaisella hintaa ettei vuokralle sillä kannata jäädä...

Jatkossa siis ehkäpä sisustusblogiakin ;) Saa nähdä. Näissä tunnelmissa, hauskat viikonloput kaikille!!

Minä ihan itte XOXO

Fullmoon, aka no sleep tonight

Se on taas täällä, pitää hereillä ja saa aikaan outoja unia... Nimittäin täysikuu! Tunnustaudun täydeksi kuuhulluksi, jos se tarkoittaa sitä että täydenkuun aikaan ei muutamaan yöhön nuku. Eilen uni tuli äkkiä, mutta herätykset pitkin yötä ei ollut niin kiva juttu ja sen lisäksi unet oli vähintäänkin seikkailupitoisia joten se siitä levosta. Ja tähän päälle vielä flunssa ja tukkoinen nenä niin a'vot, hyvä tulee... Varsinkin kun tällä viikolla ei yksinkertaisesti olisi aikaa olla töissä yhtään rennolla asenteella, vaan työt pitää saada tehtyä! Ainakin jos meinaa jossain välissä edes vähän lomailla, ja tarkoitus olisi!

Viikonloppu meni mukavasti, oli työpaikan virkistystapahtuma tai miksi sitä kutsuisi. Meillä yleensä ollut sellainen, että pariskunnista mukana ne ei-meillä-työskentelevät puoliskotkin ja niin tälläkin kertaa. Eli siis itseasiassa rentoa oleskelua ja touhua hyvällä porukalla, siitä kiitos tosi mukaville työkavereille ja puolisoilleen! Lauantai alkoi miesten osalta Cartingilla ja me naiset päästiin nauttimaan uudesta Bondista. Ei ollenkaan hullumpi leffa, näin sivumennen sanoen, mä tykkäsin kovastikin. Parhaita Bondeja vuosiin. Sen jälkeen Flamingon Spahan, siihen ihanaan lapsilta kiellettyyn... Älkää ymmärtäkö väärin, mä tykkään käydä lasteni kanssa reissussa tai kylpylässä, se on tosi kivaa. Mutta ihan yhtä kivaa on joskus käydä kylpylässä missä ei kertaakaan kuule sitä "ÄITIIIIII!!!"-huutoa. Hämärä mukavan lämmin alue, hiljaista puheensorinaa ja lämmintä vettä. Siihen päälle lasi tai kaksi Fresitaa tai tavallista kuohuviiniä, olla vaan. Ei voi valittaa =D Ja kun vielä lisätään kunnon ruuat, keilailut ja hotelliyö valmiilla aamiaisella... Voitte kuvitella että tämä äiti oli seitsemännessä taivaassa!

Joten toisaalta on kunnon eväät erittäin kiireiseen viikkoon... Mä lupaan ehtiä hengittää taas jonain päivänä, mutta en tällä viikolla. Se ei nyt vaan onnistu, mut jos ens viikolla? Eikä oikeestaan just nyt kiire ees silleen haittaa. Työpäivät menee nopeesti kun on töitä, pelkkä istuminen mitään tekemättä on pitkäveteistä ja tylsää. Ja kun viikkoon kuuluu pieniä hemmotteluhetkiäkin, niin tämä viikko hurahtanee ohi nopeemmin kun ehdin kissaa sanoa :P Eikä kai sitä sotkuiseen kämppään kukaan kuole? Siis kun kaiken todennäkösyyden mukaan tän kaaoksen taltuttamiseen tarvittaisiin jotain muuta kuin taivaanrannanmaalari elämänsä suunnilleen kiireisimmältä viikolta :D Siivotaan kun ehditään, kyllä siihenkin vielä aikaa löytyy jonain päivänä... No ei, ei täällä nyt onneks totaalikaaos, sellainen suloinen sekamelska lähinnä. Mitäs muutakaan??!!??

Mutta sellasia tällä kertaa, elämässä kaikki hyvin! Palaillaan taasen palleroiset, mä jatkan valvomista ja niistämistä, öitä kaikille!

XOXO, minä ihan itte

Waiting for the winter wonderland...

Syksy on jo ikävän pitkällä, tänään ilmassa tuoksui ihan selvästi talvi! Vaikka myönnettäköön, ensimmäistä kertaa elämässäni musta on kiva kun talvi tulee =D Pitkät pimeät aamut ja illat, kynttilän valo, (ja ainakin toivottavasti) lumihanget... Ehkä se johtuu siitä, kun viime talvi jäi niin lyhyeksi itsellä ton reissun takia. Kunhan ei olisi sellanen ihan täyttä räntää oleva talvi, ilman yhtään lunta. Ja keväällä kun tulisi ihanat auringonpaisteet jotka kimaltaisi hangella, se on sellanen talvi että olisi aika jees.

Tätä syksyä olen yrittäny kaikkeni mukaan piristää kaikella sillä millä voi. Olen polttanut kynttilöitäkin niin, että ihme ettei ole kattokin mustana noesta =D

Auton ikkunasta loisti tällanen auringonlasku kun yks päivä ajelin Sellosta kotiin. Vaikka välillä on tuntunut että IHAN koko ajan sataa, niin onneksi on kauniitakin syyshetkiä mahtunut mukaan. Ja punaviini on jotain joka ei kesäaikaan maistu. Syksyllä taas on mukava ottaa lasillinen juustojen kyytipojaksi. Mä siis yritän etsiä tästä vuodenajasta hyviä puolia, jos ette satu huomaamaan ;)

Ja toisaalta mä rakastan kynttilöitä, ne ei oikeen Suomen talvessa toimi. Se on ihan eri juttu siellä Thaimaassa kun yöt on kuumia mutta pimeitä. Joten onhan tässä syksyssäkin hyviä puolia... Kun oikeen etsii =D

Talvi saa siis tulla, ainakin mun puolesta. Ja ennen sitä toivotaan kuulaita, kirpeitä ja aurinkoisia päiviä tähänkin syksyyn. Palaillaan taas =)

XOXO
Minä itte

Syksy-fiiliksiä

Syksyssä on oma taikansa. Mä en pidä kylmästä enkä sateesta, mutta jostain syystä tarvitsen kuitenkin syksyä. Niitä ihania syysmyrskyjä jollon voi hyvällä omallatunnolla istua sisällä ja polttaa kynttilöitä, käpertyä sohvan nurkkaan ja lukea tai kattoa pitkästä aikaa telkkaria. Ja puhumattakaan aurinkoisen kuulaista päivistä kun puut leiskuu oranssia tai keltaista ja hengitysilma huuruaa. Niissä on oma taikansa, vaikka vuodenaikana syksy onkin mun makuun liian pitkä. Varsinkin näinä vuosina kun tuntuu että kesäkin oli yhtä syksyä.

Mä olen joskus miettinyt, että haluaisin asua pysyvästi ulkomailla, jossain lämpimässä. Mutta mitä enemmän ikää tulee niin sitä epätodennäkösemmältä se tuntuu. Ja itseasiassa, mä en halua! Voisin joka talvi sen 3-4kk olla muualla mutta mä kaipaan tätä kylmää ja karua maata. Sen opin itsestäni viime talven aikana. Siel Thaikuissa oli kiva olla mut vähintään yhtä kiva oli tulla kotiin =)

Jonain päivänä vielä mä haluan lisäksi kokea Lapin syksyn ja ruskan... Se on jäänyt aina väliin ja siellä päin tullut käytyä vaan ihan talviaikaan. Mutta eiköhän se tästä jonain päivänä korjaannu, ennenpitkää. Uus syyskokemus sitten sekin.

Kaiken kaikkiaan elämä siis tällä hetkellä mallillaan. Nautin syksystä ja kaikesta, eikä elämässä ole mitään mistä valittaa. Harvinainen tilanne! Joten otetaan siitä kaikki irti... Eletään jännän äärellä ja jännittyneinä odotellaan muutoksen tuulia. Isojakin muutoksia varmaan tiedossa, mutta niistä sitten lisää joskus myöhemmin. Nyt kaikille raikasta ja kuulasta syksyä, palaillaan taas!

XOXO

minä ihan itte =)

Elvis-fiilis

Jostain kumman syystä on Elvis-fiilis, saattaa sillä jotain tekemistä olla sen kanssa että tänään on 16.8. ja 35 vuotta kuninkaan kuolemasta, tämän jopa suomalainen media on huomioinut. Koska huolimatta siitä tosiasiasta, että Elvis on aina ollut ehdoton suosikkini en olisi tätä muistanut ilman iltalehteä. Jotenkin se tieto on päässyt lipsahtamaan aivoista, mutta eipä tuo niin vakavaa. Mutta siis, tässä tämän blogin ensimmäinen Elvis-aiheinen postaus... Mikä on sinänsä hassua, että yli vuoden tänne jo kirjoitellut ja luulisi et Elvis olisi ollut aiheista ensimmäisiä.

Mä olen kuunnellut Elvistä aina, ihan pienestä asti. Se ääni on jo lapsena saanut kylmät väreet menemään selkää pitkin, silleen hyvällä tavalla. Ja joskus alle kymmenen vanhana löysin Blue Hawai-elokuvan. Ja se Elviksen vino hymy, awwwww... Silloin nuorempana kyse ei ollut muusta kuin siitä että joku Elviksessä vetosi, sai aikaan sen että ne surkeimmatkin massa-tusina-elokuvat joissa Elviksen ainot rooli oli seistä tyhmänä ja laulaa tuntuivat suurelokuvilta. Mä olisin jaksanut katella niitä loputtomiin. Ja 68-comeback tv-special! Muistan mökkireissun perheen ja sen aikaisen parhaan kaverin perheen kanssa Lappiin mökille. Olin jo kotona kattonut, että kyseinen konsertti tulee reissun aikana telkusta ja ilmoittanut kaikille että "sillon mua EI häiritä!!!" Joten varasin sohvalle peiton ja tyynyn, että saa mukavan asennon. Jäähdytin ihan itseäni varten litran limua, olin ostanut vihreitä kuulia ja popcornia ja häätänyt kaikki muut toiseen mökkiin. Kaveri halusi tulla kanssa kattomaan konsertin. Joten siinä sitten telkku päälle ja kaverin kanssa sohvalle löhöömään ja nauttimaan. Paitsi että tämä päätti sitten alkaa pilkata Elvistä laulavaksi lihapullaksi ja miksi lie!!! Ystävät ovat tärkeitä, mutta siinä vaiheessa kaveri lensi sisävaatteissa pakkaseen kera toivotuksen painua toiseen mökkiin ja tulla takaisin kun ohjelma loppuu =D

Viime vuosina Elviksen kuuntelu yms. on ollut melkoisen kausiluontoista. Toisinaan leffoja tulee katsottua ja levyt soivat. Ja sitten saattaa mennä monta kuukautta ilman että jaksan ollenkaan kuunnella. Mutta Elvis-rojua nurkkiin on kertynyt =D Muutamia juttuja tullut itsekkin ostettua, mutta suurin osa on tullut sukulaisilta ja kavereilta ulkomaan tuliaisina. Kämpästä löytyy ainakin kahvikuppeja, kello, viltti, naulakko, käsilaukku ja magneetteja kyseisen herran kuvalla varustettuna. Viimeaikoina tosin on tullut kaveriksi hommattua Marilyniakin. Koska kiitos tämän Elvis-innostukseni koko 50-luku on inspiroinut esimerkiksi vaatekaappiani jo vuosia! Sieltä kun löytyy aitoja 50-luvun kellomekkoja ja sitten tätä uusvanhaa tuotantoa. Voisin kulkea vaikka aina kellomekossa!

Mutta tällasta Elvis-fiilistelyä =) Koitan joku kerta vaikka saada kuvia Elvis-sisustuelementeistä postaukseeni... Mutta tänään ei onnistu! Toistaiseksi ne kuitenkin kotoani löytyvät näkyviltä  paikoilta, saa nähdä kuinka kauan ja missä määrin... Se aina riippuu vähän!

Elvis terveisin,

Linduskainen ;D